Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mitä kummaa hänelle on tapahtunutkaan ? Hän olisi tahtonut heittäytyä lattialle tytön viereen ja sanoa kaikki sanoa ja kohota jälleen nuorukaiseksi, puhtaaksi ja kokonaiseksi, ja tuntea niinkuin tuo toinen tunsi. Mutta hän ei voinut 'sinun kevätkuusi on ainaisesti ohi! huusi kuin jäätävä viima hänen sisässään.
Sisässään hän tunsi, että yksi ainoa hellä sana, jolla hän kutsuisi Hannan luoksensa, tekisi kaikki, ja sitten Hanna seisoisi hänen vieressään ja painaisi päänsä hänen rintaansa vasten ja kiertäisi kätensä hänen kaulansa ympäri. Ainoastaan siksi, että hän oli niin varma siitä, ei hän kiirehtinyt. Ei Henrik tänäkään iltana katsahtanut ulos. Raosta hän näki, että Hanna ja Selig katsahtivat.
Hirviö itse on yhtä vähän tietoinen sisässään piilevästä tuhoavasta voimasta, se on aina vireessä ja valmiina laukeamaan pienimmästäkin sysäyksestä sen kylkeen, mutta kykenemätön sitä tekemään omasta aloitteestaan. Kosketus johonkin sen tuntosarveen voi lennättää sen pirstaleiksi ja tuhota ympärillä kaiken elämän, jättämättä veripilkkuakaan jäljelle.
Hänen seistessaan siinä ja jääpuraiden lyödessä hänen kasvojansa ja tulehtuneita silmäluomiansa vasten, oli yhtä suuri rajuilma noussut hänen sisässään. Minkätähden perämies oli sitä kysynyt? Miksi perämies oli ruvennut vakoilemaan häntä?... Vai niin! hän tekee laskunsa selväksi ... kitkuttaa ja säästää... Niin, niin... Tämmöistä tunnetta ei hän koskaan ennen elämässään ollut tuntenut.
Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa.
Ja samoin kuin hän kulki askelen toisensa perästä, ikäänkuin sysättynä ja vedettynä, tietämättä liikkuvansa, samoin kulkivat hänessä ajatuksetkin sinne tänne; kaikki pyöri niin itsestänsä, hän ei voinut niitä käsittää eikä johtaa; hän ei tiennyt mitä tämä nyt oli. Hänen poskensa hehkuivat, kuin olisi kukin tähti taivaan kuvulla ollut polttava aurinko, ja sydän se oli ilmitulessa hänen sisässään.
Hän aikoi vielä esittää epäilyksiään, mutta silloin hänen sisässään värähti niin kummallisesti niinkuin hän itse olisi joskus toivonut, että miehensä olisi juuri tuollainen kuin hän nyt oli. Hän vaikeni ja ainoastaan katseli. »Mutta kuinka sinä luulet saavasi lapset suostumaan?» kysyi hän sentään epäillen.
Olavi oli hermostunut, se oli niin kauan kuohunut hänen sisässään, koko eilisen ja tämän päivää hän oli ajatellut sitä sanoakseen... Enhän minä luule mitään! En puhu muusta kuin mitä olen omin korvini kuullut ja omin silmini nähnyt. Ja mitä te olette kuullut ja nähnyt?
Ja tässä maailmassa, missä esim. nöyryys ja ylpeys henkisinä voimina ovat todellisuuksia, joogi samaadhitilassa yhdistää tajuntansa niihin, niin että hän sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset voimat ovat. Tässä maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin kanssa.
»Etkö sinä pidä vanhemmistasi ?» tyttö kummastellen kysyi. Nuorukainen oli hetken vaiti. »Kyllä, kyllä minä pidän, niinkuin paljosta muustakin. Mutta minua ei kiinnitä mikään!» Ja hän tunsi niinkuin hänen sisässään olisi alkanut paisua ja kuohua jotakin, jota hän oli kauvan pidättänyt. »Ja minä toivoisin...» jatkoi hän kiivaasti, mutta keskeytti lauseensa. »Mitä sinä toivoisit...?»
Päivän Sana
Muut Etsivät