Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tarkoitatko sinä noita naisia, noita... Niitäpä niitä. Sinähän olet jo päästä pilalla, torui Liisa. Enkä ole pilalla. Oletpahan! Rakastaa kai sinun miehesi sinua yhtä hyvin kuin muutkin. Mistäpä minä tietänen, miten ne muut rakastavat, mutta oman kohtani tiedän. Sinä ehkä toivoisit, sanoi Liisa, että Petun pitäisi aina olla aivan yhtä notkea kuin silloin sulhaisaikana.
"Eipä olekaan," toinen huusi kuroittaen lautasta sisarelleen, "pelkkiä jumalien ja kuningasten makupaloja. Maistappas tätä persikkaa! Eikö se ole niinkuin pikku Philon poski? Jos aina löytäisin tällaisen hyvityksen, niin varmaankin toivoisit, että joka aamu söisin sinun suuruksesi. Ja tiedätkö kuka tämän kaiken on meille antanut? Et, et sinä sitä saa päähäsi!
»Etkö sinä pidä vanhemmistasi ?» tyttö kummastellen kysyi. Nuorukainen oli hetken vaiti. »Kyllä, kyllä minä pidän, niinkuin paljosta muustakin. Mutta minua ei kiinnitä mikään!» Ja hän tunsi niinkuin hänen sisässään olisi alkanut paisua ja kuohua jotakin, jota hän oli kauvan pidättänyt. »Ja minä toivoisin...» jatkoi hän kiivaasti, mutta keskeytti lauseensa. »Mitä sinä toivoisit...?»
Mutta kun saavat tietää, niin tulevat panemaan kaikin voimin vastaan, viimeiseen saakka, eikähän sitä sovi kummastella. Kuule, Lauri ... sinun äänessäsi on jotain, niinkuin toivoisit, että he sen tekevät. Anna minun olla rauhassa! Suo anteeksi. Elähän mene ... elähän nyt suutu ... elä edes sinä jätä minua. Taivahan tekijä, nyt hän siellä sairastaa ja hourailee ja ehkä kuolee! Se on minun syyni.
"Sinä et luule", kertoi hän. "Mutta hänen ylhäinen käytöksensä miellyttää sinua kuitenkin, luulen ma. Sinä varmaan sangen halusta toivoisit olevasi hänen sijassansa. Mitä?" "Sepä olisi kummallinen toivo ". "No, miksi niin?
Johannes puolestaan oli pelkkää jännitettyä odotusta. Liisa katsoi kuin peljästynyt lintu häneen. Olosuhteet? toisti hän tylsämielisesti. Niin, jatkoi Johannes julmasti, ja meidän aineellinen asemamme. Minä ymmärrän, virkahti Liisa hiljaa. Toivoisit ehkä, että matkustaisin heti täältä?
Se on annettava sekin uhriverona hyvälle haltijalle, joka meitä hoitaa, niin kyllä haltija maksaa sinulle velkansa takaisin. Saanko puhua ethän pahene?" "Puhukaahan enhän toki." "Sinä et ehkä enää tapaa häntä eikä hän ehkä tule omaksesi sillä tavalla, kuin toivoisit, mutta elä siitä välitä, ei hän sinua silti jätä.
Ottihan hän sinua eilen niin ystävällisesti vastaan kuin suinkin voi. MIKKO. Minäpä en tyydy niin vähään. Suurempaa iloa minä vaadin. ANNA LIISA. Ja pyysi sinua kuuliaisiin heti samassa. MIKKO. Sinä arvatenkin toivoisit, etten tulisi? Vai kuinka?
Päivän Sana
Muut Etsivät