United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Etkö sinä pidä vanhemmistasi ?» tyttö kummastellen kysyi. Nuorukainen oli hetken vaiti. »Kyllä, kyllä minä pidän, niinkuin paljosta muustakin. Mutta minua ei kiinnitä mikään!» Ja hän tunsi niinkuin hänen sisässään olisi alkanut paisua ja kuohua jotakin, jota hän oli kauvan pidättänyt. »Ja minä toivoisin...» jatkoi hän kiivaasti, mutta keskeytti lauseensa. »Mitä sinä toivoisit...?»
Punaiset huulesi ovat kalpeat ja silmäsi ovat synkät. Mikä sinun on, lapseni? Johan Irenekin on ollut kanssasi juhlakulkueessa, niinkuin tiedän. Oletko saanut vanhemmistasi ikäviä tietoja. Sinä pudistat päätäsi. No, sitten lapseni sinä ajattelet jotakuta enemmän, kuin sinun pitäisi. Kas vaan, miten poskesi punastuvat!
"Ja sitäkin syntiä, joka senjälkeen on suurin, että olet pitänyt pahoja ajatuksia vanhemmistasi ja varsinkin äidistäsi, jota sinulla ei ole oikeus tuomita, vaan jota sinun tulee rakastaa, kunnioita ja totella, vaikka hän sinut paholaisenkin valtaan antaisi." "Niin, niin, kaikki !"
"Minä tiedän niin vähän, mutta kysy vaan, sillä ei se merkitse paljon, mitä minä vastaan." "Kyllä sentään! Jos minä esimerkiksi pyytäisin sinua kertomaan vanhemmistasi? Ystäväni Publius, jonka sinä kyllä tunnet, ja minä olemme kuulleet, kuinka kovasti ja väärin heitä on rankaistu, ja tekisimme mielellämme paljon heitä vapauttaaksemme."
Ester loi hämmästyneellä silmänsä ylös. "Mitä tarkotat, rakkahin?" "Sitä esimerkiksi, että sinä olet niin vähän puhunut entisyydestäsi, vanhemmistasi ja heidän oloistaan... Me olemme puhelleet paljon enemmän minun äidistäni ja isästäni ja minun lapsuudenkodistani..." Vieno puna lennähti Esterin kasvoille ja hänen silmänsä kostuivat.
Reetta. Onnettomasti vainoo maailma meitä. Sere. Kuinka voisimme viettää isä- ja äitivainajain hautajaisia, jos viina puuttuisi? Jaakko. Lapsi, lapsi! Miehen sinä tarvitset, joka sua vähän kytkee ja pitää riimussa! Et ymmärrä mitä puhut vanhemmistasi. Reetta. Maitosuun varsan tavoin puret imettäjääsi, lapseni! Toisaalle pyörähti nyt Sere ja lauluksi käänsi hän jutun. Sere.
"Rouva Bög on myöskin kertonut vanhemmistasi, jotka aivan äkkiä kuolivat lavantautiin; hän oli vaan pieni lapsi silloin, mutta muistaa sen vielä varsin selvästi. Kerropa minulle heistä, Juho, ja lapsuudestasi, se on tuhat vertaa hauskempi kaikkea seuraelämää." "Vai niinkö mielestäsi on?" Hän istuutui Marian viereen pienelle ikkunoiden väliselle sohvalle.
Lapsia ei sinulla ole eikä sukulaisia; vanhemmistasi ja sisaristasi et ole mitään kuullut neljättäkymmeneen vuoteen. Ole siis nyt kerrankin järkevä ja neuvo minulle aarteen piilopaikka. Palkkioksi autan minä sinut pakoon vielä tänä yönä. Jaana katseli ukkoa hetkisen. Mihinkä aikoisit sitten käyttää aarteeni? kysyi hän vitkalleen ja melkein epäilevästi. Mihinkäkö?