United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sen lupaan teille", vastasi Haukansilmä ojentaen lupauksensa vakuudeksi oikean kätensä. "Mutta kerropa", pyysi Hutter nuorukaista, "kuinka näihin kaukaisiin seutuihin olet tullut? Mikä on varsinaisesti syynä tänne tuloosi?" "Tuopa on pian sanottu, Hutter ukkoseni", Haukansilmä vastasi. "Saattepa kuulla kertomukseni: Olen nuorimies, tähän asti vielä saamatta sotakenttää polkea.
Mutta joka ihmisellä on omat mielitekonsa. Vaskiparta pitää laulusta, varsinkin omasta laulustaan, ja vanha Scarus rakastaa korinttilaista vaasiansa, joka aina öisin seisoo hänen vuoteensa vieressä, jotta hän voisi sitä suudella, jollei saa unta. Hän on jo suudellut siltä laidat rikki. Kerropa minulle, kirjoitatko runoja?" "En. En ole vielä tehnyt ainoatakaan heksametriä."
OLLI. Erosi vallan riemulla. »Tästäpä vasta elämä syntyy», sanoi hän. Eikö ole totta, Roinila? ROINILA. Niinhän se junkkari taisi sanoa. ANNA. Kuinka se oli? Kerropa vieläkin, Olli. OLLI. »Tästäpä vasta elämä syntyy. Lennä ja pala. Hyvä on olla omana herranaan. En palvele ketään, en kumarra ketään enkä pelkää ketään.» Sillä tavalla hän tiuski tuolla aitassa.
"Suurin palkintomme on, että ystävyytemme pysyy lapsissamme", virkkoi Sofia. "Johtuu mieleeni Tapanin uni. Kerropa, Tapani, miten se oli". "Tiedäthän tuon itseki kertoa", sanoi Tapani, joka ei katsonut voivansa kyllin sopivassa valossa esitellä tuota merkillistä unta. "No, lyhyesti sanoen", alotti Sofia. 'Se on Herran sormi', minä ajattelin ja vieläkin ajattelen.
Ihmiset unohtavat Jupiterin eivätkä palvele muita jumalia kuin Kristusta. Temppelit häviävät ei jää muuta kuin kristittyjen rukoushuoneet. Sillä kuka ei haluaisi tulla onnelliseksi? Mutta tosiaan! kuulin tuonoin Paavalin ja Petroniuksen keskustelun, ja tiedätkö mitä Petronius lopuksi sanoi: »se ei sovi minulle» muuta hän ei voinut sanoa." "Kerropa mitä Paavali puhui," pyysi Lygia.
Kerropa nyt ensin, mitenkä vanhempasi ja rakas tyttäreni Signildsborgissa jaksavat; sitten kutsun tänne Juhon, ja sillä aikaa kun hän auttelee vaatteita päälleni, pyydän sinua lausumaan ajatuksesi niistä arveluttavista valtiollisista väitteistä, jotka tuo hävytön englantilainen Thomas Hobbes suvaitsee lasketella kuninkaallisen yksinvallan puolustamiseksi.
Syvästi niiaten pysähtyi hän vähän matkan päähän korkeista herroista, mutta Buddenbrock viittasi häntä tulemaan likemmäksi ja sanoi ruotsiksi: Kerropa mitä minulle tähän saakka on tapahtunut ja mitä vasta tapahtuu. Kun Sprengtport oli kääntänyt sanat suomeksi, tarttui ämmä Buddenbrockin käteen ja tarkasti sen viivoja.
Tällä kerralla pääset rangaistuksetta, mutta tottelemaan on sun oppiminen, onko se sitten tapahtuva hyvällä vai pahalla, riippuu omasta itsestäsi. Oi, kuinka häntä rakastin!" "Minä myös häntä rakastan, Juho. Kerropa enemmän." "Ei ole juuri muuta sanottavaa. Olin ainoastaan kymmenen vuoden vanha, kun hän kuoli. En ikinä unohda sitä yötä, jolloin tultiin kutsumaan minua hyvästelemään isoisääni.
"Rouva Bög on myöskin kertonut vanhemmistasi, jotka aivan äkkiä kuolivat lavantautiin; hän oli vaan pieni lapsi silloin, mutta muistaa sen vielä varsin selvästi. Kerropa minulle heistä, Juho, ja lapsuudestasi, se on tuhat vertaa hauskempi kaikkea seuraelämää." "Vai niinkö mielestäsi on?" Hän istuutui Marian viereen pienelle ikkunoiden väliselle sohvalle.
MIKKO. Antaisit, velikulta, tuon sitten nousta, että näyttäisit vähän miehekkäämmältä. JOHANNES. Mitäs se oikeastaan sinuun kuuluu? KORTESUO. On siinä Johanneksessa miestä siltä, vaikkei ole partaa. Mutta kerropa meille nyt jotain retkistäsi, Mikko. Hyvinkö sinua siellä veteli? MIKKO. Hyvin vallan. Rahaa tuli kuin roskaa. KORTESUO. Vai niin? Taidat olla jo rikas mies?