Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Saapunut ois, kukaties salotölliss' istua kerran kyyrynä hänkin sais, tovereinaan sauva ja vanhuus; ei ois sieluakaan, joka vaihtais ystävä-lauseen, ihmist' ei, ketä kohtais silmäys hellä ja harras, ei, kuka raihnaan turvana ois. Elo suotava moinen mieluummin muka lie, kuin mullan leppeä rauha! Autuas hän, joka läks; mun päiväni iltahan ehtii entis-kulkua hiljalleen, ja ma kärsiä osaan.»
Ja eräs alkoi: »Kukin meistä luottaa myös valattakin lupaukseesi hyvään, kun tahtos vain ei mahdotonta kohtais. Ma siis, ken yksin ennen muita puhun, sua pyydän, maan jos koskaan nähnyt lienet välillä Kaarlen maiden ja Romagnan, sa että kehoittaisit Fanon kansaa mun puolestani rukoilemaan paljon; näin saisin anteheksi synnit raskaat. Ma sieltä olin.
Hyväpä jos ei häpeä suurempi tällä retkellä kohtais häntä, mutta pelkään, että tusinoittain hän pilkkahistorjia peräänsä jättää, sillä hän on tyhmää alkujuurta, näetkös. TOPIAS. Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut. »Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa.
PISPA HENRIK. Sä voisitko Myös kärsimyksilläkin todistaa, Ett on tää kallis oppi juurtumaan Ja vaurastumaan päässyt sinussa? Kun kova onni kohtais sua, ehkä Tään uskos kieltäisit ja Vapahtajas? KERTTU. Vaan heikko vaimo olen, mutta sen Ma tohdin sanoa: En Herraani Ja Vapahtajaani mä kieltäisi!
Siis kera käy asemelskeeseen; hänt' aika on auttaa. Kunp' ei kohtais vain kova onni, kun jäi uros yksin iliolaisten keskeen ois kato meille se karvas!" Virkki ja riensi jo kohti, ja seurasi sankari aimo.
Ja vaikka runottaret on lukuisat, niin harvoin etsitään heist' ystävää ja leikki toveria, vaan mieluumpi ois nähdä runoilijaa, jok' karttain pakenevan näyttää meitä ja jotain etsivän, jot' emme me, ja ehkei hänkään itse täysin tunne. Ois silloin hupaisaa, jos meidät kohtais hän hetkell' oikealla, meissä huomais ihastuin aartehensa, jota etsi hän kauan turhaan maat ja mantereet.
MIKKO. Ja minä kohta edestänsä hirteen menisin; kuin vaan on päässäni silloin pieni viinan huimaus, joka uskallusta antaa, vaikka kohtais meitä suurin vaara; rallaten me käymme päälle vaan väkirynnäköllä. Sinäpä nyt tuommoisen rohkeuden tarvitset tullessasi hirmuisen äitis kasvoin eteen; sentähden juo! ESKO. Olisko siitä apua? MIKKO. Täysi apu. Juo! ESKO. En juo!
Jos tään pitkän harjusillan päässä, Missä rannan keltakoivut harvat Tuolla tummain kuusten kesken heiluu, Jos siell' armas vaimoni mun kohtais, Sanoisinpa hälle: 'Vaimo viivy, Täällä lapses synnytä sä maalle, Jotta lapsi syntyissään sais nähdä, Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka Viipy meille raskas on kuin kuolo." Lausui näin. Puhetta tarkkaamatta, Tyynnä viejä ajoi rattaitansa.
Hän oli vielä auttanutkin heitä ruumiin asettamisessa Numan sarkofagiin. Sitten hän oli hiljaisella äänellä, kyynelettömin silmin lausunut: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Akilleus? Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä. Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli."
Ken teistä, ruhtinaana synnyltään Ja tyrmään kytkettynä, niinkuin minä, Ei rukoilisi henkens' edestä, Jos kaksi moista murhaajaa hän kohtais? Katseessas, ystäväni, piilee sääli; Oi! Jos ei silmäsi nyt imartele, Mua puolla, rukoile mun puolestani, Samassa kuin jos hädäss' oisit itse. Kerjäävää prinssiä kerjurikin säälii. MURHAAJA. Takanne, herra, katsokaa. MURHAAJA. Verinen teko, armottoman julma!
Päivän Sana
Muut Etsivät