Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Siksipä häntä nyt vartoo kuolo ja sallimus synkkä, Taistelun pauhussa nyt hänet turmion isku jos kohtais, Keihäs heitetty tai läpi ilman kiitävä nuoli." Tuskallisesti huoaten neito poistui nopeasti pimenevästä puutarhasta takaisin synkkien muurien sisälle. NELJ
Missä vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi Epäjumalien kuvat poroksi se polttaisi, Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa. Mutta talven kylmyys vielä tätä kansaa vaivuttaa, Pyhää tulta pyytää pohjan rajutuulet sammuttaa; Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on, Päivän koite peitettynä viel' on yöhön kolkkohon.
JULIA. Ei sataa sanaa vielä korvani Sun juonut huuliltas, tok' äänen tunnen. Sa etkö Romeo ole, Montague? ROMEO. En kumpaakaan, jos kumpikaan ei mielees. JULIA. Miks tänne tulit, kerrohan, ja kuinka? On muuri korkea ja työläs nousta, Ja paikka kuolema on Montaguelle, Jos kohtais joku heimostain sun täällä.
Ota tahtoni ja muuta Sinun tahtos mukaan tuo; Mitäkin jos mua kohtais, Tahdokseni tahtos suo! Ota kieli! Nimestäsi Suo mun laulaa, puhua, Leväten Sun luonas niinkuin Lapsi äidin povella! Ota kädet! Teko niiden Kelvollinen olkohon Sulle! vaikka maailmalle Tuo on kehno, kelvoton. Ota jalkanikin! Niitä Tahtos tietä juoksemaan Opeta ja asioillas Mieles mukaan kulkemaan!
Kuolailla huulia niin likaisia Kuin Capitolin portaat, puistaa kättä, Jonk' ainainen on petos paaduttanut Ei työ, vaan petos , tirkistellä silmään Niin haljakkaan kuin savuava tuohus, Jost' ihran elta löyhkää? Paras, että Yhtaikaa kaikki hornan vaivat kohtais Moist' ilkiötä. IMOGEN. Mieheni, ma varon, Britannian unhotti. JACHIMO. Ja itsensäkin.
Hymy huulia immen kaartaa, mut silmänsä sirkentäy: Ah, kreivi Creutz, niin kauas ei miettehet minulla käy! Toki tietää tahtoisin sentään, mitä kuiskisi armaalleen tuo Atis, jos Camillan nyt kohtais hän yksikseen.
Mit' ompi tämä? Miks isä pois mua tahtoo, Juhani? Me muut, me tänään kuolla aiomme. Ja sen vuoks Pois sun lähetämme täältä, Sua tuossa puvussa ei tunneta, Siks kunnes ystäväimme luo sä ehdit, Ja helppo matk' on tuosta poikki lahden, Johonka ani harvoin luoti eksyy. Mua jospa kohtais se! Ja tahtoani Et lainkaan kysy... Vastaa, Sigrid, suoraan: Kun kätes mulle annoit, annoitko Sen rakkaudesta?
Mun edessäni epätoivon nielu, mun otsallani kaikki kukat maan: oi lienetkö sa jossain, sisarsielu, jok' ymmärtäisit minut kokonaan? Jos ikihyvyys eläviä johtais, jos Rakkaus ois luotuin kohtalo, mun silmäni sun armaan silmäs kohtais. Mut kun sa synnyt, olen kuollut jo. YKSIN
Ja eräs alkoi: »Kukin meistä luottaa myös valattakin lupaukseesi hyvään, kun tahtos vain ei mahdotonta kohtais. Ma siis, ken yksin ennen muita puhun, sua pyydän, maan jos koskaan nähnyt lienet välillä Kaarlen maiden ja Romagnan, sa että kehoittaisit Fanon kansaa mun puolestani rukoilemaan paljon; näin saisin anteheksi synnit raskaat. Ma sieltä olin.
Päivän Sana
Muut Etsivät