United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Et mallassaunaan mennä saa Tän' iltana, se muista! Nuo miettehet nyt mielestäis Vaan, poika parka, poista! Syys-illat on ja pitkät yöt, Vaan viel' ei lopu iltatyöt: Voit veistää re'en kaplaita Tai pärehiä vuolla Niin, luulen, isäs tahtoo yöks' On sulle sänky tuolla. Ei muulloin iltavalkea Niin hauskuta kuin silloin, Kun perhe kaikk' on kotona Ja takan ympär' illoin.
Nää vaivaa mua miettehet, En niiltä rauhaa saa: Vaan kuinka estää aattehet Ja vapaus kuolettaa! Ja onhan hengen vapaus Mun aarre armaisin, Niin kallis, että autuuden Mä siihen vaihtaisin. Lie turhaa taivas, maailma, Ja ihmispuuhat nää, Lie turhaa toivot, taistelut, Lie turhaa kaikki tää. Tuon kaiken vielä kestänen, Jos joskus itkenkin; Vaan vapauden jos vienette, Niin tehkää hautakin!
Näät hänkin uskonut ol' unelmoihin ja halki aikain harmajain ain aattehensa lensi aamun koihin, mi nousi kaukaa kangastain. Hän nähnyt vuossadat suurta unta ol' sankar'heimosta sankar'maan, ett' eläis kaukana kansakunta, mi hänet tuntisi kokonaan, mi kuulis Herransa hellän kielen, mi tajuis miettehet taaton mielen. Hän katsoi.
Hymy huulia immen kaartaa, mut silmänsä sirkentäy: Ah, kreivi Creutz, niin kauas ei miettehet minulla käy! Toki tietää tahtoisin sentään, mitä kuiskisi armaalleen tuo Atis, jos Camillan nyt kohtais hän yksikseen.
Nää vaivaa mua miettehet, en niiltä rauhaa saa: vaan kuinka estää aattehet ja vapaus kuolettaa! Ja onhan hengen vapaus mun aarre armaisin, niin kallis, että autuuden mä siihen vaihtaisin. Lie turhaa taivas, maailma, ja ihmispuuhat nää, lie turhaa toivot, taistelut, lie turhaa kaikki tää. Tuon kaiken vielä kestänen, jos joskus itkenkin; vaan vapauden jos vienette, niin tehkää hautakin!
Loin silmäni ma Mestariini hyvään, mi lausui: »Kolme kertaa kutsuin sua, käy, joudu, etsikäämme sisäänkäyntis!» Ma nousin; kaikki pyhän vuoren piirit säteili uutta, korkeaa jo Päivää, mi meille selkään paistoi matkallamme. Nyt häntä seuraten mun otsa oli kuin sen, min päätä miettehet niin painaa, ett' taipuu puoliskoks hän sillankaaren.
Häntä lyyhyss', juoskaa nyt, Aamun kanssa herännyt Onpi, kuulkaa, surma myös, Toitottaapi metsämies. Loisto kuun jo vaalenee, Päivän tieltä pakenee. Pois siis, häijy haltija, Matkamiehen kiusaaja! Aik' on tules sammuttaa, Joka suohon houkuttaa. Noussut on jo päivönen Ben-yieglon huipullen. Aatteet, synkät, syntiset, Häijyt, mustat miettehet, Nukkujasta paetkaa; Aamull' udut hajoaa.
Tuo mielet julki sä valtiaalle, Tuo julki, mikä on tarvis maalle, Ja mitä kansasi halajaa! Tuo julki miettehet sydämestä! Imarrus, juonet ei sua saa estää. Rakasta totta ja oikeaa. Sä kumppaneillesi kerro siellä, Ett' yhteiskunnass' on vaaraa vielä, Vaikk' onkin rauha nyt ulkoinen. Vaan rauha on kuni linnan vangin Tai sen, mi suuss' on jo kuolemankin, Ja aika aivan on murheinen.
Miettehet kummat kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, muistelot tummat, aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: nuo olen rannat jossakin nähnyt, rannoilla saunat ja talot, valkeat sannat, saaret ja salmet ja ympäri huokaavat salot.
Loin silmäni ma Mestariini hyvään, mi lausui: »Kolme kertaa kutsuin sua, käy, joudu, etsikäämme sisäänkäyntis!» Ma nousin; kaikki pyhän vuoren piirit säteili uutta, korkeaa jo Päivää, mi meille selkään paistoi matkallamme. Nyt häntä seuraten mun otsa oli kuin sen, min päätä miettehet niin painaa, ett' taipuu puoliskoks hän sillankaaren.