Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
MONTAGUE. Ma enemmän voin antaa: Kirkkaasta kullasta teen hälle patsaan. Niin kauan kuin Veronan nimi säilyy, Sen arvoista ei kuvaa nähdä varmaan, Kuin Julian, tuon uskollisen, armaan. CAPULET. Sen viereen Romeo saa yhtä aimon: Nuo uhri-raukat onnettoman vainon! PRINSSI. Tää aamu kolkon rauhan meille suo; Surusta peittää kasvons' aurinkoinen.
PRINSSI. Ken julkea se tämän riidan alkoi? BENVOLIO. Ilmoittaa, jalo prinssi, minä taidan Tän onnettoman kinastuksen laidan. Ken tappoi lankosi Mercution, Hän tuoss' on surmaamana Romeon. KREIVINNA CAPULET. Voi, Tybalt, lanko! Veljen lapsi, voi! Oi, prinssi! Capulet! Vielä huppeloi Tuo veri kallis! Prinssi, veren tään Montague saakoon maksaa verellään. Voi, lanko, lanko!
Ja vanhain täytyi porvareimme heittää Pois arvopuku, käsin vanhoin käydä Keihääseen vanhaan, rauhan ruostuttamaan, Vihaanne ruostunutta häätääkseen. Jos katurauhan vielä rikotte, Niin rauhansakon henkenne saa maksaa. Täll' erää poistukaa te kaikki muut; Te, Capulet, te käykää kanssani; Ja Montague, te iltapuolla tulkaa Keräjäpaikkahamme, vanhaan linnaan Täst' asiasta lisää kuulemaan.
BENVOLIO. Hän tuossa tulee; minut jättäkää; Ma kyllä koitan häntä ripittää. MONTAGUE. Oi, jospa tunnustuksen vakavan Häneltä saisit! Armas, tulehan! BENVOLIO. Huomenta, serkku! ROMEO. Päivä niinkö nuori? BENVOLIO. Vast' yhdeksän. ROMEO. Oi, pitkäks käypi huoli! Täält' isäkö niin joutuin läksi? BENVOLIO. Niin. Mi huoli päiväs pitentää? ROMEO. Sen puute, Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
MONTAGUE. En tiedä, enkä häneltä saa tietää. BENVOLIO. Kovalle oletteko hänet pannut?
Tunteitaan omistani arvaten, Jotk' etsi paikkaa, miss' ei ihmist' ollut, Kosk' itse olin itselleni liikaa, Ma noudin mieltäni, soin saman hälle, Näin ehdoin karttain ehdoin karttavaa. MONTAGUE. Jo monin aamuin hänen siellä nähtiin Lisäävän kyynelillään kastett' aamun Ja paisuttavan pilvet huokauksillaan.
PRINSSI. Montague, varhain nousit, nähdäksesi Varhemmin vielä poikas sortuneena. MONTAGUE. Oi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli, Maanpako Romeon hänet suruun tappoi. Mitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy Ikääni vastaan? PRINSSI. Katso vain, niin näet. MONTAGUE. Oi, kelvoton sa! Tapojako nuo, Noin ennen isää kiirehtiä hautaan?
BALTHASAR. Menen, menen, herra; teit' en häiritse. ROMEO. Sill' ystävyyden työn sa teet. Tuoss', ota! Elä onnessa! Ma tuosta huolimatta piilen täällä; Ma pahaa pelkään, julm' on katse hällä. PARIS. Maanpakolainen, pöyhkä Montague, Jok' armahani langon murhas, siitä Tuon kauniin immen luullaan suruun kuolleen, Hän halpamielin tulee ruumiita Nyt häväisemään: otan hänet kiinni.
Hän sanoo, että köyhä rohtoherra Myi hänelle myrkyn, jonka kanssa hautaan Hän tuli Julian viereen kuolemaan. Capulet! Montague! Te vainolaiset! Vihanne vitsaus nähkää! Lempi itse Ilonne teiltä surmasi! Ja minä, Riitaanne hemmotellen, kadotin Kaks heimolaista: kaikk' on rangaistu. CAPULET. Oi, veli Montague, suo kätes mulle: Se tyttärein on eläke, en muuta Voi vaatia.
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla! MONTAGUE. Ken herätti tuon vanhan riidan taas? Benvolio, alustako olit läsnä? BENVOLIO. Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa Näin vihollisenne ja teidän miehet. Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla, Sähisten riidanhimosta, ja sillä Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta, Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Päivän Sana
Muut Etsivät