United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isälle sano, äiti, ett'en vielä Ma tahdo naimisiin, ja jos sen teen, Niin ennen otan Romeon, jota vihaan, Kuin Paris kreivin. Hauska sanoma! KREIVINNA CAPULET. Tuoss' isäs tulee; puhu itse hälle, Niin nähdä saat, kuink' on se hälle mieleen. CAPULET. Kun päivä laskee, kastett' ilma tihkuu, Vaan veljenpoikani kun päivä laskee, Sataapi kaatain. Mitä? Suihkuriksi Muututko, tyttö? Kyyneltulvaa aina?
Näin Nimrodin ma tornin juurell' ylhän kuin hourupäisnä katsomassa kansaa, mi Sinearissa myötä ylvästeli. Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin sun näin ma kesken lastes surmattujen; kaks kertaa seitsemäst' ei jäänyt ketään! Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, miltä sa näytit Gilboassa, jok' ei sitten sadetta, kastett' ole saanut tuta!
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
Tunteitaan omistani arvaten, Jotk' etsi paikkaa, miss' ei ihmist' ollut, Kosk' itse olin itselleni liikaa, Ma noudin mieltäni, soin saman hälle, Näin ehdoin karttain ehdoin karttavaa. MONTAGUE. Jo monin aamuin hänen siellä nähtiin Lisäävän kyynelillään kastett' aamun Ja paisuttavan pilvet huokauksillaan.
Puhkes joukko suurest' itkemähän, Kukaan seisonut ei kyyneleittä, Mutta neitin kyynelehet loisti, Pitäin kättä kaatuneen, hän lausui: "Vietetä ei murhein muistoasi, Ei kun sen, mi lähtee, unhohtuupi; Suree isänmaasi sua, niinkun Lämmin kesä-ehto kastett' itkee, Täynnä loistoo, riemua ja laulua, Syli auki aamuruskoo kohden." Sven Duuva.
Mut ei kauan istunutkaan impi, ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, niin jo vierähtikin poskipäille kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: "Tavannut kun sydämen on sydän, halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, maa ja taivas, koti, isä, äiti.
Ensiksi komea, jaloaatteinen kappale; sitten ihmeen ihana aaria, mainion kaunis sanoiltaan, ja sitten hän jääköön miettimään asiaa. Laulu. Jo leivo laulaa taivaalla Ja Phoiboskin jo havaa; Kukista juovat varsansa Jo kastett' ouruavaa; Jo leinikkökin vaivaantuu Ja kultasilmäns' avaa; Kun kaikki kaunis havaantuu, Sa, kultani, myös havaa! Havaa! Havaa! CLOTEN. Kas niin, nyt saatte mennä.