Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Tok' vielä viipyy kelmee ampuniekka, Viipyy häitä katsellen, Kosk' morsian se nuori, ihmeenkaunis, Tanssiss' väikkyy raueten, Ja morsius-myrtistä Haju käy ympär, Ja saarnisto hymisee ihanast' soitost' Pois ryntäävi hän viimein äänetönnä Halki puiston pimeän Ja seisoo sammaleisell' kalliolla Keskell' öistä männistöö; Kiväärinsä leimaus Valkasee metsän, Ja kuolleena kaatuu hän mäntyen juurell'.
Näin Nimrodin ma tornin juurell' ylhän kuin hourupäisnä katsomassa kansaa, mi Sinearissa myötä ylvästeli. Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin sun näin ma kesken lastes surmattujen; kaks kertaa seitsemäst' ei jäänyt ketään! Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, miltä sa näytit Gilboassa, jok' ei sitten sadetta, kastett' ole saanut tuta!
RUNOILIJA. Kuvailen, ett' on onnettaren istuin Sorea, suuri kunnas; kunnaan juurell' On kaikenlaista luonnetta ja kansaa, Mi tämän pallon parmaill' ahertaapi, Tilaansa parantaakseen; niiden keskeen, Jotk' ylös tuohon vallattareen katsoo, Timonin muotoisen ma miehen kuvaan, Jot' onnettaren elfenluinen käsi Luoksensa viittaa; tämä äkkilempi
Sinne nyt viihtelemään menen riitaisuutt' ikipitkää. Sillä jo kauan armautt' on aviollisen vuoteen kumpikin kartellut, vihan karsaan noustua mieleen. Idan juurell' on puropursuvan varsani tuolla, jotk' yli manterien sekä merten vie minut joutuin. Tänne Olympost' ensin vain sinun tähtesi saavuin, jotta et sitten närkästyis, sanomatta jos oisin lähtenyt linnaan Okeanon syväll' ouruavaisen."
Näin Nimrodin ma tornin juurell' ylhän kuin hourupäisnä katsomassa kansaa, mi Sinearissa myötä ylvästeli. Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin sun näin ma kesken lastes surmattujen; kaks kertaa seitsemäst' ei jäänyt ketään! Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, miltä sa näytit Gilboassa, jok' ei sitten sadetta, kastett' ole saanut tuta!
Niinpä iltapäiväll' ihanalla Suvisunnuntaina tyytyvänä Tuomo koivukannon juurell' istuu, Nysä suussa, katsoin härkiänsä, Koska ilo telmeisenä liikkuu Kylän tantereilla. Siellä keinu Ylös heilahtelee räikynällä Taivaan luhtihin ja visakiekko Lentelevi tomuavalla tiellä.
Niin yhtyi kukkien ja metsän sohu Kun heissä sama salon henki huokui Niin yhtyivät ne kosken kohinahan, Jok' alla niityn vuoren juurell' ähkyi Ja neuvoi, ett' on elämä vaan taisto Ja työ, kuin kosken, joka jyskää, jauhaa Ja myllärin, jok' ohjaa, takoo myllyn Ja miehen, joka pellollaan par'aikaa Hik' otsassaan maan muokkaa, kyntää, kylvää, Ett' taisto ja työ pysyvää luo yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät