United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhkes joukko suurest' itkemähän, Kukaan seisonut ei kyyneleittä, Mutta neitin kyynelehet loisti, Pitäin kättä kaatuneen, hän lausui: "Vietetä ei murhein muistoasi, Ei kun sen, mi lähtee, unhohtuupi; Suree isänmaasi sua, niinkun Lämmin kesä-ehto kastett' itkee, Täynnä loistoo, riemua ja laulua, Syli auki aamuruskoo kohden." Sven Duuva.
Usko minua, se on mahdotonta, sillä se on kahden toisiaan poissulkevan vastakohdan yhdistämistä. Viisaus ei hallitse, vaan vallitsee. Valtakuntaa ei ohjata tiedolla vaan taidolla, ja sitähän sinä et kirjoista opi. Jätä siis jompikumpi, kirjat tai valtakunta, ja ihmiset tulevat siunaamaan sinun muistoasi. Kuningas kohotti päänsä, katsoi tuokion tutkivasti häneen ja hymyili: Oikein.
Kuka sitte laulaa sinun muistoasi?» kysyi Elias ihmetellen. »Ei kukaan, ja vähäpä siitä. Kun kaikki muukin kukistuu kuolemaan, voinhan silloin minäkin vaipua unhotuksen hautaan.» Väsymystä ja surumielisyyttä kaikui hänen äänestänsä, mutta hän rohkaisihe ja jatkoi pontevasti: »Mutta ei, me emme vielä jouda kuolemaan.
Itkuun tuosta parahti jo parvi, vedetönt' ei ollut silmää siellä; mutta jalon immen kyynel kiilsi, kuolleen käteen tarttuen hän lausui: »Murheell' ei saa muistoasi viettää, ei kuin sen, jok' unhoon kohta uupuu; niin sua itkevä on isänmaasi, niinkuin kasteen itkee kesäilta, tyynnä, loistavana, laulullisna, syli auki uuden aamun koittoon.»
Parkuun tuosta tyrskähti nyt parvi, vedetönt' ei ollut silmää siellä, mutta jalon immen kyynel kiilsi; kuolleen käteen tarttuen hän lausui: "Murheell' ei saa muistoasi viettää, ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon; sua itkevä on isänmaasi, niinkuin kasteen itkee suvi-ilta, tyynnä, loistavana, laulullisna, toivoin uuden aamun syleilystä."
Minun täytyy joutua pois!» huudahti Miihkali. »Taivaan nimessä, niin, joutukaa!» sanoi Kaska. »Ja Elias kun makaa!» lisäsi hän vielä, rientäen kellariin. Miihkali otti Allia kädestä. »Anna minulle anteeksi nyt ja ijankaikkisesti! Ja hyvästi! Minä tunnen, että nyt menen kuolemaan.» »Anna minun sitte jäähyväisiksi siunata sinun muistoasi.»
Oletko kuullut sitä sitte, että Lentsilleni on Englannista lähetetty muistoraha, koska hänen soittovärkkinsä näyttelyssä siellä oli ollut paras kaikista? Ja kun hän näyttää Annille muistorahansa ja sanoo: tämä ilahuttaa minua enemmän sinun tähtesi, että näet, mitä osaan, niin Anni kyynelsilmin vastaa: ne sanat ovat vielä vanhaa muistoasi entisestä elämästämme; älä sitä enää kaiva ylös!