Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kummastellen Kainostellen Tunteen aaltoloina läikkyessä, Lähestyvät nuoret toisiansa, Onnen aavistukset mielessänsä Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta, Ailut outo pahoin ahdistaapi, Suonet tykkii, Sydän sykkii, Kiihkeästi veret poskiin nousee, Kunnes katse kohtaa toisen katseen, Kunnes syön jo löytää toisen syömmen Silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi, Silloin selvis elon salaisuus.
Vars' uljas on, Hymy huulillaan, Puhe verraton! Mi viehätys On katseissaan! Oi kättelysi Ja ah suudelmaa! Pois riemu jäi, Ja syömmen' on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Poveni vaan Sua halajaa: Sua saanko siihen Painaltaa? Ja kyllältäin Sua suudella, Ja suuteloihis Riutua! Martan puutarha MARGAREETA. Lupaatko, Henrik?... FAUST. No kenties! MARGAREETA. Sanoppa, kuinka uskos laita on?
Katosta kauhun viima käy, Se viistää mua! Anottu henki, kuulen siipes siukuvan. Käy nähtäviin! Haa! huimaa, huimaa sieluan'! Jo uudet tuntehet riehuu, Niiss' sielu, ruumis kiehuu! Mun koko syömmen' sulle mennä hartoo! Oi tullos, oi! jos surmakin mua vartoo. Punerva lieska suhahtaa suojassa. HENKI. Ken huus mua? Haamu hirmuinen!
Paljon mulle, rakkahillen' Senkin jälkeen hyvää teit; Min teit meille pienosillen Silläpä jo syömmen' veit: Emma täti, taaton sisko,
Ah! ulkon' ompi talvi, niin Sisällä myöskin vaan; Jos kulkis maihin äärimpiin, Sen kohtais ainiaan. Jos lämpenis, maa vihertäis, Ja päiv' ois kirkkahin, Yht' autioksi, kylmäks' jäis Poveni kumminkin. Kevääni oi! en riemuas Saa nähdä uudestaan; Aurinko syömmen, haudastas Et koita milloinkaan. Mun sielun' sun ol', tunteen' sun, Eloni elämäs. Nyt yksin kaipuu viel' on mun, Muut veit sä mennessäs.
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
Kaikukohon laulu maamme, Niinkun ukko jyrisee; Edespäin nyt astukaamme. Sydän lämmin sykäilee; Laulusta me voiman saamme, Laulu syömmen aukasee. Siis nyt käsi käässä teemme Laulain valan kallihin: Veri, henki Suomellemme; Terve maamme rakkahin! Kevätlaulu. Niitty jälleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen. Peipon riemusävel soipi, Leivo lentää laulellen.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Tuulen löyhäys, joka paiskasi akkunan kiinni, herätti Amrein; hän ei tiennyt, millä tavoin hän oli tullut vuoteelle, ja nyt oli päivä. Niinkuin laulussa sanotaan. "Ei niin kovin hehkumalla Polta kuuma tulikaan, Kuin salainen lempi syömmen, Josta yksin tiedät vaan..." Niin lauloi Amrei aamulla seisoessaan kotavalkean ääressä, muiden maatessa vielä makeinta untaan.
En mitään voi niin inhoksua Kuin pirua epätoivossaan. Margareetan kamari. Pois riemu jäi, Ja syömmen' on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Kun poiss' on hän, Mun elämän' Yö kolkko on Ja toivoton. Mun pääni on Kuin houreissaan, Miel' outo on Ja suunniltaan. Pois riemu jäi, Ja syömmen on Niin raskas vaan Ja rauhaton. Hänt' ikkunasta Tähtäilen, Hänt' ulkon' etsii Askelein. Sit' astuntaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät