United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silmä vettyy, sydän sykkii, Poski polttaa, suoni tykkii, Hiljaa huokausta huulet Laskevat vaan toisinaan; Turhaan vastuuta hän vartoo Minkä toivoo, minkä hartoo, Heilakat sen kuulee tuulet Ilkastellen vaan. Hiusten kanssa leyhkät riekkaa, Poskipäillä ruusut liekkaa, Valko-olkaa alastonta Kylmä kaste vavistaa.
Siksi vaan että sydän itsestään tykkii ja pulpattaa verta suoniin, tai että sormi ei uskaltanut painaa revolverin liipasinta, että hän pelkäsi revolveria ja oli piilottanut sen laatikkoon. Vaan siksi." Ja Gabriel nousi ylös, meni ja otti revolverin laatikosta, asetti sen tuolille viereensä ja heittäytyi jälleen pitkäkseen.
Minulla on jokaiselle teistä sanoma isältänne, joka odottaa saada sulkea teidät syliinsä. Oi Kitty, jos löytyy sanoma semmoinen kuin tämä, köyhille, murheellisille, eksyneille, nälkääntyneille ja kuoleville edes-kannettavana, ja jos voimme saada heitä kuulemaan sitä ja ottamaan sitä vastaan, ihmekö sitten, jos ihminen, jonka rinnassa sydän tykkii, katsoisi autuaallisimmaksi osaksi koko mailmassa mennä ulos julistamaan tätä sanomaa lähellä ja kaukana, pohjoisessa ja etelässä, yötä ja päivää, kaikilla markkinatoreilla ja jokaisessa unhoittuneessa sopessa, missä joku inhimillinen korva vaan on kuulemassa?"
KUNINGATAR. En, vaan meidät. HAMLET. Oi, katsokaa! Kas, kuinka pois hän hiipii! Isäni ihka eläväinen muoto! Kas, tuolla käy hän, juur' nyt, ovest' ulos! KUNINGATAR. Tuo vaan on sairaan aivos sikiö; Ja olemattomia esineitä On hulluus aina valmis luomaan. HAMLET. Hulluus! Mun suoneni soi raittiisti kuin teidän Ja tahdin mukaan tykkii. Mitä lausuin Ei hulluutt' ole.
Juur' kun rintaa vastaan rinta sykkii ja kun silmän katseen silmä kohtaa, juur' kun nautinnosta suonet tykkii, punahuulet suudelmista hohtaa, silloin juuri, lemmen autuudessa, ihmis-intohimon vallitessa, huutaa tuonen valta maasta turpeen alta: ihmislapsi, kuolla täytyy sun! Lontoossa 12/6 1890. HUUTOLAISTYTT
»Ehkä tosiaan nyt ajattelettekin, niinkuin puhutte, mutta niin kauan kun sydämeni tykkii, en minä jätä elintehtävääni toisen käsiin.» Miihkali loukkautui, vaan kysyi kuitenkin: »Jos lupaan ja vannon, ettekö sittekään usko minun sitä suorittavan, niinkuin se olisi oma asiani?»
Mutta onhan minulla teidän kasvonpiirteenne! Ja niin kauan kuin sydämeni tykkii rinnassani, olen ne säilyttävä muistissani, ajatteleva niitä ja siunaava niitä.» Sen sanottuaan hän suuteli minua ja puhkesi uudelleen niin valtaviin nyyhkytyksiin, että minä jäin aivan häpeissäni seisomaan siihen.
Hän ojensi molemmat kätensä Toinille. Kuinka ne säteilivät, nuo syvät, siunatut silmät! Hyvää huomenta! Minulla on jo kysymys teitä varten. Ja minkämoinen? Erikoisalallenne johtava. Onko pintapuolista, kun tuntee elävänsä niin rikkaasti, että kaikki sykkii, tykkii ja pulppuaa ja kuitenkin luulee elävänsä hiljaista elämää?
ANDRAEAS. Usein keino mutkatoin On paras ... niinpä nytkin... Valtimonsa Jo tykkii... Katsokaa hän hengittää! JOHANNES. Nyt avaa silmänsäkin! TOINEN MUNKKI. Jumalalle Siit' olkoon kiitos! hän on pelastettu. KERTTU. Miss', olen? ANDRAEAS. Seurass' ystävien... KERTTU. Pispa... ANDRAEAS. Kuin? Pispa? Mitä hänestä? Oi puhu! TOISEN MUNKKI. Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe!
Mä pohjan virtain maassa Sen hurmemettä join, Sen leimutaivahassa Vaan tulta nähdä voin, Ja siksipä syömeni sykkii Ja taistohon houkuttaa, Se turha ei oo, sillä tykkii Se kostamaan sorrantaa! Haudan kaivaja. Mä kaivan hautaa kielen sortajalle, Mi vielä kerran koettaa voimiaan Ja kätken hänen patasaven alle, Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.