Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Aika onkin meidän nyt vuorostaan ottaa tarkasteltavaksi tapaa, jolla Kalevala ulkonaisia kohtia: henkilöinsä ulkonäköä, vaatteusta, aseita, asuntoja y.m. kuvaa. Ensiksimainitussa suhteessa käy meidän runoelmamme jokseenkin kreikkalaisen rinnalla, toisissa sitä vastaan ei voi kieltää, että sen kuvaus, vaikka kyllä sangen eläväinen, on vähemmin täydellinen, laihempi kreikkalaista.
Jo humahtaa vapauden tuuli, jo aukeavat taivaan siniset portit... Ja Kinturi näkee allansa maaemon ja kaikki sen lapset sellaisessa valossa, jota ei yksikään eläväinen vielä ole nähnyt. Taivaan porttien kynnyksellä hänet kuitenkin tapaa ihana raukeemus niinkuin pitkän päivätyön perästä, ja hän sanoo: Kohta tulen teidän luoksenne, mutta jos on sallittu levähtää, niin levähtäisin ensin
Juuri kuin hän irvistäen lupasi, ettei rangaista lasta siitä että hän on kauvan poissa, saimme kuulla jyrinän matkavaunuilta, jotka tulivat maantietä myöden pyörien. Riennä porttia avataksesi, eläväinen; se on se vieras vapaaherratar, sanoi akka tytölle, joka juoksi, niin paljon kuin pääsi, joutuakseen portille ennen hevosia.
HERRA ANTREAS. Hän on minulta pään puhkaissut, ja Topiaskin on saanut verisen vanteen kalloonsa. Herran laupeuden tähden, auttakaa! Antaisin neljäkymmentä puntaa siitä, että nyt olisin kotonani. OLIVIA. Kuka tuon on tehnyt, herra Antreas? HERRA ANTREAS. Eräs Cesario, herttuan seuralainen; pidimme häntä pelkurina, mutta hän onkin ihka eläväinen piru. HERTTUA. Minun seuralaiseni, Cesario?
Sill' yli mennä kun mielivät, niin tuli liitävä lintu, päin vasent' iliolaisten äärt' yläilmojen kotka, kauhea kynsissään veriruskea, viel' eläväinen käärme, mi kiemurrellen vain yhä kiukkua kiehui.
KUNINGATAR. En, vaan meidät. HAMLET. Oi, katsokaa! Kas, kuinka pois hän hiipii! Isäni ihka eläväinen muoto! Kas, tuolla käy hän, juur' nyt, ovest' ulos! KUNINGATAR. Tuo vaan on sairaan aivos sikiö; Ja olemattomia esineitä On hulluus aina valmis luomaan. HAMLET. Hulluus! Mun suoneni soi raittiisti kuin teidän Ja tahdin mukaan tykkii. Mitä lausuin Ei hulluutt' ole.
AMALIA. Ei aivan, mutta hirmuisen kovassa kuumeessa se pikkuinen eläväinen makasi, eikä hänellä monta päivää jälellä ole, saadaanpa nähdä. Vanhin poika oli vielä lisäksi leikannut sormeensa ja nuorin tyttö saanut suuren kuhmun otsaansa pudotessaan tuolilta. Marilla oli itsellään päänkivistystä, ja miesriiviö en voi paremmin sanoa oli kestikievarissa biljardia pelaamassa!
Ja vetten päällä on tyyneys, Syvyydessä vaan jyräjää, Ja miehestä mieheen käy värähys: »Hyvästi, jalo nuorukainen, jää!» Ja ulvona käy yhä vaan koleammaks, Yhä kestäen, kasvaen kauheammaks. Ja jos tuonne heittäisit kruunusikin Sanoen: ken kantavi sen, Sen saapi ja myös kuninkuutenikin! En suostuis palkkahan kalliisen. Povessaan mitä kätkevi kiehuva nielu, Ei kertoa voi eläväinen sielu.
Muistattekos, mitä Johann Radtke Heiden kylästä kertoi näiden samojen seinien sisällä, kun ei vielä kellään meistä ollut aavistustakaan, mikä siisti eläväinen hänen kuuluisa luutnantti Baumgartinsa oikeastaan on.» Katkera, vihainen nauru keskeytti hänet. Sen oli päästänyt hänen poikansa Felix. »Ranskasta hän muka on tänne vaeltanut, jalkapatikassa ja ypö yksin kuin mikäkin sälli.
HAMLET. Sen uskon, että se omasi on; panethan siinä omiasi. ENS. HAUDANKAIVAJA. Te omianne panette, senvuoksi olisittekin omanne siihen. Mitä minuun tulee, en pane omiani, ja kuitenkin on se omani. HAMLET. Omiasihan panet, kun sanot, että se on omasi: hauta on kuolleita eikä eläviä varten; siis panit omiasi. ENS. HAUDANKAIVAJA. Sepä ihka eläväinen valhe; sen viskaan tuoreeltaan takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät