United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihollinen jo uhkeana saapuu, Veristä sotalippuansa nostain. Jotakin tehtävä on viipymättä. ANTONIUS. Octavius, vie vastaan joukkos vitkaan. Vasenta sotakentän puolta kulje. OCTAVIUS. Ei, oikeata; vasent' astu itse. ANTONIUS. Miks riitaa haastat nyt, kun hätä pääll' on? OCTAVIUS. En riitaa haasta, mutta niin sen tahdon. BRUTUS. He seisattuvat: heill' on puhumista. CASSIUS. Titinius, seis!
Mutta kun rientäissään liketysten pääsivät urhot, Fegeun peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon; vaan liki hiipaisten vasent' olkaa Tydeun poian lens yli, sattunut ei.
Joukkoja johtamiaan sotarintaan kumpikin innoin suori, ne järjestäin liki boioottein vasent' äärtä.
Valkaman äärtä hän päin vasent' ohjasi, mistä akhaijein tie oli valjakot taas palauttaa tanterehelta; sinne hän orheillaan karahutti; ja sulkematonna portin puoliskot näki, siirretyn ankarat salvat; auki nyt portin sen piti vartiat, jos kuka vielä laivojen turviin ois tuloss' ollut ottelijoista. 123 Sinnepä suoraan hän hevot laski, ja raikuvin huudoin seurasi myös väki muu, ei kestävän luullut akhaijein kauemmin, vaan sortuvan luo sotapursien tummain.
Astuimme alas viime törmää pitkin tuon töyryjonon, vasent' aina suuntaa, ja nyt ma nähdä saatoin kuiluun, jossa tuo palvelija Herran ylvään, Oikeus erehtymätön, iskee väärentäjät, jotk' ovat kirjoitetut siihen kirjaan. En luule, että kamalampi näky Aiginan kansan kaiken sairaan oli, kun ilma täys niin oli taudin saastaa,
Vaan sotasille jos sotkeudut, niin kammoa varmaan tuo sota sulle, jos hiiskeenkään vain siitä sä kuulet." Virkki; mut hoippui pois kivun huumauksess' Afrodite. Syrjään telmeest' Iris vei hänet kiitäväjalka, tuska kun runteli tuima ja ruskottui iho heljä. Vaan liki ottelon nyt vasent' äärtä hän ankaran Areen istuvan keksi ja myös hevot, peitset, peittämät usvan.
Taas ohi Sarpedon salamoitsevan viskasi peitsen, lens sivu hiipaisten liki Patroklon vasent' olkaa, sattunut ei ota; nytp' asevaski jo vankuen kiiti kourast' aimon Patroklon eik' iskenyt harhaan, vaan sydän-sykkeröhön kävi, puhkoi pallean paksun.
Astuimme alas viime törmää pitkin tuon töyryjonon, vasent' aina suuntaa, ja nyt ma nähdä saatoin kuiluun, jossa tuo palvelija Herran ylvään, Oikeus erehtymätön, iskee väärentäjät, jotk' ovat kirjoitetut siihen kirjaan. En luule, että kamalampi näky Aiginan kansan kaiken sairaan oli, kun ilma täys niin oli taudin saastaa,
Päin vasent' iskenyt reitt' oli Tlepolemon väkipeitsi taas vihamiestä, ja kärkäs sen läpi syöksihe kärki, luutakin raapaisten, toki turman viel' isä torjui.
Sill' yli mennä kun mielivät, niin tuli liitävä lintu, päin vasent' iliolaisten äärt' yläilmojen kotka, kauhea kynsissään veriruskea, viel' eläväinen käärme, mi kiemurrellen vain yhä kiukkua kiehui.