Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Montapa sorjaa maass' oli tummankirjava-kahvaa kalpaa, kourast' ottelijain tai kannikevyöstä kirvonnutta, ja maa verivirtana aaltosi musta. Hektorin ei kädet hellinneet, vaan kiinni hän riippui keulan veistoksesta ja iliolaisia kiihti: "Tuokaa tulta! Ja päin kera käykää raikuvin riemuin!
Niin vahva mull' on varus kunnossani, Ett' ohi käy ne niin kuin tuulen henki, Jost' en ma huoli. Rahasumman sulta Ma pyysin; kielsit sen. En kultaa minä Voi halvoin keinoin laittaa. Kautta taivaan! Sydämen' ennen rahoiks lyön ja valan Vereni drakmoiksi, kuin petoksella Maanmiehen känsäisestä kourast' äyrin Katalan kiskon. Sanan sulle laitoin Ja kultaa pyysin joukoilleni palkaks'; Sen kielsit.
Ensiks Aiaaseen jalo Hektor suuntasi heiton, juuri kun kääntyi kohti hän, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan kävi siihen, kuss' oli ristikkäin yli rinnan kilven kannikehihna ja miekan päähopeaisen; nuo ihon sorjan suojeli. Sen näki suuttuen Hektor, kourast' ett' oli suott' ihan lentänyt pistävä peitsi, parveen kumppanien jo hän väistyi karkoten turmaa.
Taas ohi Sarpedon salamoitsevan viskasi peitsen, lens sivu hiipaisten liki Patroklon vasent' olkaa, sattunut ei ota; nytp' asevaski jo vankuen kiiti kourast' aimon Patroklon eik' iskenyt harhaan, vaan sydän-sykkeröhön kävi, puhkoi pallean paksun.
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, kilpeen Peleun poian, ei ohi, vaan ihan keskeen; kauas kilpistyi toki tutkain Hektorin vimmaks, suotta kun singonnut oli kourast' iskevä keihäs. Valtasi hämmennys hänet, vailla kun peist' oli toista; 293 huutaen Deifoboon hän turvasi valkeakilpeen, pyytänyt peist' ois hältä, mut vierell' ei veli seissut.
Päivän Sana
Muut Etsivät