Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Horjuen seisoin vain, vihamiehiä surmata vielä tahdoin kaatuissain, kun luokse jo johtaja joukon kerkesi hurjine ratsuineen, kädess' iskevä miekka. Lyöntiä varroin pää kumarassa ja säikkyen nostin pyssyä turvaksein, mut kas! hän, hilliten iskun, heittäytyy satulasta ja joukon käskevi seistä, ulvoen itkee, kaulailee mua; kyynelet tulvii, vierien virtoinaan yli mustan, hirveän naaman.
Torvet torahtivat, ja taistelijat lähenivät toisiansa tanteren vastakkaisilta päiltä, lujilla, tasaisilla askelilla, pitäen toinen toistaan tarkasti silmällä, hyvin harjaantuneina kuin he olivat silmien liikkumisista päättämään, mihin paikkaan aiottu sivallus oli iskevä.
Tempasi Deifobos hänen kiiltelevän kypärinsä, vaan heti karkasi Meriones kuin rientävä Ares kohti ja keihäällään käsivarteen iski, ja maahan huiskuvin töyhtöineen kypär' uljas kirposi kalskuin. Meriones päin karkasi taas kuin iskevä kotka, kainalovarrest' irti hän tempasi ankaran keihään, jälleen kumppanien luo väistyen.
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, kimmel-särmä, tähti, katsova syvään kaivoon, hulluus, iskevä urhon aivoon, runo, raikuva tuonen takaa, virsi salliman vasken-vakaa, päärly päivässä, yössä yrtti, miehen murheisen hautamyrtti: kasva kauniina, nouse norjana, muille vapaana, mulle orjana, kohti korkeutta ylene ylväänä ihanan itsesi pyhänä pylväänä, kerro ihmisten kuulla kummia, sanele turpeesta sanoja tummia, miehen mennehen nouse mullasta, kerro keväästä, laulun kullasta, puhu puhtahin unelma sankarin, virka vainajan vaiva ankarin, ettei yllä hän elämän kukkaan, että huutaa hän sinua hukkaan!
Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata niinkuin kataja kivisellä mäellä. Yläilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna.
Mutta jo Skaian portin luo liki tammea päästen väistyjät seisahtaa koki jäljimmäisiä vartoin, kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuni lehmät, yön pimeässä kun peljättää jalopeura ne karkuun; juoksevat kaikki, mut yhteenp' on tuho iskevä tuima; niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset: noinp' Agamemnon valtias myös nyt vainosi heitä, surmaten ain' uron viimeisen, ja he karkkosi kauhuin.
Mut taistoa tuimaa taukoamatt' yhä seurasivat Zeun loistavat silmät; tarkkasi taistelijoita ja mielessänsä hän mietti surmaa Patroklon, ajatellen toisa ja toisa, taistoon valtahiseen joko vaivuttaa hänet kohta loistava Hektor aimon sais Sarpedonin ääreen vaskellaan terävällä ja riistää hält' asun uljaan, vai tuhon ankaran oisko hän iskevä viel' useampiin.
No, naapuri», sanoi hän kumppanilleen, »lähde sinä edeltä ja käske valmistaa Silkkiäispuun krouvissa aamiaista; sillä tämä nuori herra on iskevä siihen hampaansa yhtä hyvällä halulla kuin nälistynyt hiiri talonemännän juustoon. Ja mitä mustalaiseen tulee niin pidä korvasi auki»
Onneksi olivat nämäkin pyssyt panostetut. Erinomaisen neuvokkaana asetti hän kannen jälleen laatikon päälle, ettei kiväärien laukauksista iskevä tuli sytyttäisi ampumavaroja ja räjähyttäisi ilmaan koko kellaria ja sen sankarillista puolustajaa. Takanaan seinällä hän huomasi naulan, johon hän heti ripusti lyhdyn siten, että sen valo lankesi suoraan portaille.
Soi kovin kalskahtain upo-uus, tinavälkkyvä varje, kun kävi keihäs kohti, mut taapäin iskevä tutkain kimposi, pystynyt ei, ikivaltain lahja sen esti. Syöksyi Peleun poika nyt aimon Agenorin kimppuun; voittajamainett' ei toki sallinut hälle Apollo, vaan hän Agenorin tempasi pois sumun sankean peittoon, turvaan kamppailust' uron ohjasi vauriotonna.
Päivän Sana
Muut Etsivät