Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Niinkuin kuivuuden näännyttämä maa sadetta särpii, niin on koko olemukseni täällä itseensä imenyt uutta elinvoimaa. Luonnon tuhannet säveleet ovat minut viihdyttäneet voimia uudistavaan lepoon.
Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaan Ja katsoo laivain alas-virtaa luisumista; Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan, Ja siunaa aikaa rauhallista. KOLMAS PORVARI. Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin: Ne listikööt päät toisiltansa, Ja menköön heillä kaikki mullin mallin, Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa!
Mutta hänen aito husaarimaiselle mielikuvitukselleen täytyy antaa täysi tunnustus, sillä heikäläisen ratsujoukon hurjia hyökkäyksiä kuvatessaan kertoo hän japanilaisten päitä sinkoilleen kuin nauriita ilmassa. Kolmas santarmeista, vanhin joukosta, on hyväntahtoisen näköinen ukko, joka omassa nurkassaan vetelee savuja ja särpii teetä.
Paiskaa se kiinni ja pistä housusi taskuun, että pääset vapaaksi. JAARA. Kriste armahda sen puheita. KUNNARI. Niin, mitä sinä oikeastaan ajattelit ehdotella, Topra? MIKKO. Ettei sinulla vaan olisi jotain kummaa mielessä. TOPRA-HEIKKI. Vaarallinen yritys, sen myönnän. Mutta rohkea rokan särpii, nahjukset nuolevat hyppisiään. Eikö totta? KUNNARI. No niin?
Ne tuumat hänellä jo kauvan ovat olleet. ROINILA. Eipä uskoisi. Montako vuotta siitä on, kun hän mieron kulkijana Pohjanmaalta tänne tuli. Tuskin kymmentäkään. OLLI. Kun konna pääsee korrelle, niin hän pyrkii orrelle, ettekö sitä tiedä. ROINILA. Varokoon vaan, ettei keikahda korreltakin alas ylemmäksi kurotellessaan. OLLI. Entä jos hän onnistuisi? Rohkea rokan särpii, sanotaan.
Mutta jo Skaian portin luo liki tammea päästen väistyjät seisahtaa koki jäljimmäisiä vartoin, kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuni lehmät, yön pimeässä kun peljättää jalopeura ne karkuun; juoksevat kaikki, mut yhteenp' on tuho iskevä tuima; niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset: noinp' Agamemnon valtias myös nyt vainosi heitä, surmaten ain' uron viimeisen, ja he karkkosi kauhuin.
Niinkuin voimaans' uskaltain raju leijona vuorten laitumen karjaan käy sekä lehmän vie parahimman: niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset, ruumiin raadellen; ylt'ympäri koirien, miesten luihke ja kiljuna soi etähämpänä, ei pedon kimppuun urkene ainoakaan, ovat lyöminä kalpean kauhun: niin ei karkaamaan päin kuulua Atreun poikaa ollut Troian miestä nyt yhtään rohkearintaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät