United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mökki on Nurmijärven ja Pankajärven välisellä salolla. Siellä on kova suolan puute. Teetkö sen? Kyllä minä sen teen, vakuutteli poika aivan varmaan minä sen teen. Sano Inkerille, minun vaimolleni, että tuolla... jatkoi haavoitettu ja kohotti käsivarttaan osoittaakseen ylöspäin. Samassa syöksähti verivirta hänen suustaan, silmät painuivat umpeen ja pää vaipui taapäin lumeen.
Franssin nopeat ja lyhyet askeleet töksähtelivät Hinkin mielestä kovin hauskasti maahan, pullean ruumiin ollessa nojallaan taapäin.
Kreivin otsa oli synkkä; välistä katseli hän äänetönnä tummanvihreätä havumetsää; välistä vaihtoi hän muutamia sanoja poikansa kanssa; välistä taas kääntyi hän taapäin, antaen tyytymättömän merkin jäljessä tulevalle reelle. Syynä siihen oli se, että aika kävi nuorelle Kustaalle liian pitkäksi. Milloin tarttui hän ohjiin käsiksi ja koetti kantojen ja ojain yli ohjaten ajaa isästä edelle.
Kauppias hypähti keveästi kuin höyhen ylös kierretuolistaan, työnsi rasvaisen, liputtoman lakin taapäin niskaan ja käski jo edeltäpäin hinata suuren viina-ankkurin ylös kellarista.
Joutuen kääntyi päin rivit käyden akhaijeja vastaan; taapäin väistihe nää sekä taukosi tappamisesta, luullen taivaan tähdekkään asujoist' alas tulleen auttajan iliolaisten luo, he kun noin äkin kääntyi.
Kuin pursi, joka taapäin tyrkätähän rannasta ensin, niin hän lähti; sitten kun tunsi vapaa olevansa, käänsi hän hännän sinne, miss' ol' ennen rinta, ja käytti sitä lailla ankeriaan käpälin kaksin ilman halki soutain. En luule, että pelko suuremp' oli, Phaëton koska päivän ohjat jätti, min vuoksi vieläi taivaankansi palaa;
Marja pysähtyi, hoipertui taapäin juoksunsa vauhdista, häntä tartuttiin vyötäisiin, hän lyykähti maahan, häntä nostettiin, kannettiin, heitettiin venheeseen, joka ensin karahti kiviin ja sitten nytkähti ja kallistui ja hetken päästä keinui kuohujen välissä. Marja ei liikahda kokasta, johon hänet on heitetty. Hän ei näe siinä muuta kuin taivasta ja joskus vilahtavan puun, jonka alitse kiidähtää.
Salissa on herra, joka tahtoisi tavata kamreeria. Kuka se on? Palvelija pani käyntikortin pöydän kulmalle ja meni, jättäen oven raolleen. Tuskin oli nimi sattunut kamreerin silmään, kun hän työnnähti pöytänsä äärestä taapäin sellaisella voimalla, että tuoli oli vähällä kaatua selälleen, samalla kun kortti läiskähti pöytään niin, että se kimpoutui siitä lattialle.
Pikkupojat seisoivat suurin, avonaisin silmin. Kun puhe loppui, ojensi rovasti Thurelle kätensä ja puristi sitä ja näytti sanovan, vaikka huulet vain liikahtivat: »Kiitos.» Thure oli vetäytynyt vähän taapäin ja joutunut ruustinnan viereen. Ruustinna pisti kätensä hänen kainaloonsa, ikäänkuin häneltä tukea ja turvaa ja lohdutusta hakien.
Hollantilaiset peräytyivät hurjasti ryntäävän sissijoukon tieltä: muutamat taistelivat vielä, toiset heittivät jo aseensa. Tuossa, tuossa! huusi jaavalainen, joka oli seurannut Skytten jäljissä ja syöksyi nyt kuin raivostunut tiikeri pitkäkasvuista, punapartaista hollantilaista kohti, joka valtauskirves koholla vetäytyi taapäin ruoriratasta kohti, kostoa tuolle! Hänet on hakattava kappaleiksi!