Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Hah, hah, haa", nauroi isä: "ettekö leikkiä ymmärrä". "Emme leikilläkään huoli kuulla semmoista". Vähän aikaa vaiti oltua, kysyi nuorempi tytär: "Mitä pidätte maisteri Kokasta?" "En pidä hänestä ensinkään", vastasi pastori; "eikä hän ole mikään maisteri, lukiolainen, jos lienee edes sekään". "Hän on kuitenkin suomalaisuutta harrastava nuorukainen", sanoi vanhempi tytär. "Voi olla," mutisi isä.
Hyrskyt hälvenevät viimein; luotsi laskeutuu kokasta alas ja, pyyhkien otsaltaan sielun ahdistuksen tuomaa hikeä, menee lähimmäisen matkustajan luoksi ja sanoo: "minä onnittelen teidän vapaasukuisuuttanne!" ja sitte hän onnittelee perämiestä. Kaikkialta huudetaan: "Jumalalle olkoon ylistys!" ja nyt taas kielet, jotka tähän asti ovat mykkiä olleet, uudestaan liikkumaan.
Mutta kun hän heräsi olivat hänen kasvonsa niin omituisen näköiset; niissä ilmautui tuo Juhl'ien tapa puristaa huuliaan vähän kokoon, niin että leuka pisti esiin ja kasvot muistuttivat veneen kokasta. Hän oli hetkisen ylhäällä vintillä, missä hän katseli ja eroitteli joukon nahkaisia vaatteita.
Me nauroimme, että selät hytkyi. Ukko huomasi sen ja huusi kokasta: Mite hauska se ole, jota sielä peräss'? Täällä vain kaskuja kerrotaan, herra valtioneuvos, vastasi toverini. Eikö olisi ehkä syytä ilmaista itseäni? kysyin. Annetaan ehkä olla, niin saa ukko olla siinä luulossa, ettei kukaan tiedä hänen kieliopinnoistaan. Mutta miksi hän niitä tahtoo salassa pitää?
Hän tarkastelee saumoja, nostelee kokasta ja perästä. "Sopii kiittää Villen oppilaansa työtä, niin kiittää itseäänkin samalla," minä sanon. "Se on Villen paras kiitos, kun ei moiti," nauraa Johanna. "Ei ole hullumpi ensi tekeleeksi." "Tekeleeksi! Se pitää sitten jo olla maailman mainio, joka ei ole Villestä hullummaksi."
Mutta sitten oli kerran sattunut se hirmuinen häpeä, että veneessä hypellessäni sen kokka oli irtautunut maasta ja vene alkanut ajautua ulos selälle ja olisi kai mennytkin sitä menoaan ja vienyt minut mennessään, jollei äiti, parkunan kuultuaan, olisi syössyt puutarhasta rantaan ja suin päin vaate päällä veteen ja saanut kokasta kiinni.
"Ei tästä tiedä, laskeeko tuulen alatse vai päällitse," sanoi kirvesmies, "vaan tuntea sen saa, kun se tulee!" lisäsi hän, kun he samalla kohtasivat virran kohottaman tyrskylaineen, joka pullisti sisään palasen ulkovuorausta kokasta tuulen alta. Tämä tapahtui Bergen-väylän kohdalla ihan Bukne-vuonon suussa.
"Paras olisi isännän peruuttaa sanansa", sanoi Anna, kerran kiivastuen. "Hahaha, hyväkäs on vielä olevinansa kunniastaan arka", nauroi Miina. "Kiitoksia paljon käskystäsi", pilkkasi Hovilainen, "mutta en minä saata puhettani peruuttaa; lutka sinä olet, joka lennät yhdestä toiseen: Kokasta Taaviin ja Taavista kai Siveliiniin".
Marja pysähtyi, hoipertui taapäin juoksunsa vauhdista, häntä tartuttiin vyötäisiin, hän lyykähti maahan, häntä nostettiin, kannettiin, heitettiin venheeseen, joka ensin karahti kiviin ja sitten nytkähti ja kallistui ja hetken päästä keinui kuohujen välissä. Marja ei liikahda kokasta, johon hänet on heitetty. Hän ei näe siinä muuta kuin taivasta ja joskus vilahtavan puun, jonka alitse kiidähtää.
He vetivät todellakin hyvin ystävällisesti veneen luoksensa, vaan kun he saivat kiinni kokasta, lykkäsivät he sen äkkiä Rejer'in suureksi hämmästykseksi, pilkallisesti nauraen ja huutaen eläköön! ulos sillan ohi, kauas ulkopuolella olevien veneitten luo. Ja niinkuin taikavoimasta tarttui nyt kansa airoihin, sauvoihin ja seipäisin, kirosi ja riiteli kuin hullu, ja lykkäsi venettä vielä kauemmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät