United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos senlaisia juonia pistää päähäsi, niin otan minä ne sieltä pois, ilman muita mutkia. Ja sillä välin pidän huolta siitä, että sinä kumminkin pysyt minulle uskollisena. SYLVI. Mutta voisinhan minä yhtäkaikki sinun poissa ollessasi AKSEL. Olla minulle uskoton? Sylvi, pikkuinen, kuinka voit leikilläkään puhua tuommoista? SYLVI. Mitä silloin tekisit? AKSEL. Mitäkö tekisin?
Sekä sodan johdossa että hallituksessa auttoi Pelopidasta uskollinen ystävänsä Epaminondas, joka oli muita tebeläisiä etevämpi neron lahjoilta, sivistykseltä ja mielen jaloudelta. Hän oli rehellinen niinkuin ennen Aristeides ja hän rakasti totuutta niin suuresti, ett'ei tahtonut edes leikilläkään valehdella.
Mutta olisittehan kuitenkin saattanut vastata minulle vähän ystävällisemmin". "Enhän minä, hyvä herra", vastasi Martti, "voi leikilläkään puhua toisin kuin jos tuommoisia ihmeitä todella sattuisi, kuin te siinä jaarittelitte.
"Voi! lapseni", sanoi täti Agnes puoleksi vanhalla ankaruudellaan ja puoleksi uudella hellyydellään, "jos sinä olisit oppinut mitä minä noilta huulilta ja tässä huoneessa, et sinä sallisi sanaakaan kumpaakaan vastaan, ei leikilläkään." Totta puhuen ei täti Agnes itsekään voi panna suurempaa arvoa tähän rakkaasen kotiin, kuin minä.
Ainoastaan niin olemma kokonaan toinen toisemme omat, juuri kuin olisimme yksinäiset mailmassa. Viimeksi ei meidän pidä koskaan suuttua toisellemme, eikä leikilläkään sanoa toisellemme pahaa sanaa; sillä leikki usein muuttuu todeksi, ja mitä välistä tehdään se pian kyllä muuttuu tavaksi.» Niin Toivonen puhui. Ja molemmat tekivät keskenänsä lupaukset Jumalan edessä.
Isännästä ei ollut vanhuuden takia ajattelemistakaan, Tuomas taas oli liian vakava leikkiin antautuakseen, ja renkipoika huono kutus ja sen lisäksi liian halpa käsitellä leikilläkään. Toisinaan sitä Laara nutisti lattiaan ja kutkuttelemalla kidutti hyvän aikaa, jos ei ollut muita kuin Tuomas mailla, jota poika rukoili aina avukseen.
"Hah, hah, haa", nauroi isä: "ettekö leikkiä ymmärrä". "Emme leikilläkään huoli kuulla semmoista". Vähän aikaa vaiti oltua, kysyi nuorempi tytär: "Mitä pidätte maisteri Kokasta?" "En pidä hänestä ensinkään", vastasi pastori; "eikä hän ole mikään maisteri, lukiolainen, jos lienee edes sekään". "Hän on kuitenkin suomalaisuutta harrastava nuorukainen", sanoi vanhempi tytär. "Voi olla," mutisi isä.