United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolme vuotta myöhemmin tuli kaksi pikku tyttöä samalla kertaa tuomaan vielä enemmän päivän paistetta Pöllyvaaraan, se on tilani nimi, ja kun nimi Elisabet oli rakkain, minkä me tiesimme, nauroimme me, vaimoni ja minä, ja annoimme kahdelle pikku enkelille saman nimen, mutta siten että toisesta tuli Secunda Elisabet ja toisesta Tertia Elisabet.
Tiinan hyväntahtoinen nauru tarttui meihin muihinkin ja heti nauroimme kaikki tietämättä mille oikeastaan nauroimme. Isä ja poika olivat ainoat jotka vakavana katselivat toisiaan hetkisen, vaan sitten tarttui Pekka taaskin höyläänsä ja samalla kajahti kehikossa: "aisa toi ". "Etkö sinä anna edes pojallesi kättäkään, ukko?
Ja me nauroimme molemmat ääneen. "Nyt hyvä! Mutta missä asutte te? Minä olen sen unohtanut." "Tuolla punasen sillan luona, Barannikovin talossa." "Se on suuri talo?" "Niinpä, suuri se on." "Oi, minä tiedän, kaunis talo. Mutta jättäkää se ja muuttakaa meille." "Huomenna, Nastjenka, jo huomenna! Minä olen vähän vuokraa velkaa, mutta se ei tee mitään. Minä saan pian palkkani."
Me nauroimme hänelle silloin, niinkuin niin usein ennenkin, teimme pilaa hänestä ja hänen hommistaan, me kaunosielut, jotka jo aikoja sitten s.o. pari vuotta ylioppilaana oltuamme, tämä oli kolmas! olimme pudistaneet päältämme ylioppilasinnostuksemme ja sen sijaan olimme saaneet »uusia aatteita» ulkomailta.
"Oi kyllä, reivi M. kertoi minulle oikein hauskan tarinan, miten kapteeni oli ollut ihmisistä onnettomin; me nauroimme tosi paljon. Mutta nyt täytyy Annetten katsella ympärilleen; jätä nyt Hjalmar rauhaan, että hän voi tarkastaa nahkasohvalla varustetun huoneensa; lupaan, että siellä olevat mööpelit ovat tukevia." Annetten täytyi seurata nuorta ystäväänsä.
Barkis'in puheesta sopi niin hyvin ja huvitti meitä molempia niin paljon, että nauroimme ehtimiseen ja olimme mitä parhaimmalla tuulella, kun Mr. Peggotyn maja tuli näkyviimme. Se näytti aivan samanlaiselta, kuin ennen, paitsi että se ehkä oli hiukan kutistunut silmissäni; ja Mrs. Gummidge odotti oven suussa, niinkuin hän olisi seisonut siinä aivan siitä asti.
Me kiirehdimme sanomaan jäähyväisiä, sillä, totta puhuen minulla alkoi olla jo Volmaria ikävä, ja luulen, että Emmikin kaipasi Eeroansa. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, metsä oli raitis ja vihanta, me virkeitä ja iloisia. Nauroimme ja pakisimme kilvan, Emmi ja minä varsinkin.
Hän näki siellä suuren risuläjän palavan, jonka T:ri Tetzel, niinkuin tämä itse sanoi, oli käskenyt sytyttää torilla "vääräuskolaisten polttamiseksi." Me nauroimme, kun hän jutteli tätä, niinkuin myöskin niitä uhkauksia ja kirouksia, joita oli viskattu Lutheria vastaan saarnastuolista rautaisen raha-arkun edessä.
Me nauroimme kaikki vähän Atlantin keksintöä, jonka vuoksi hän katsahti ylös hämmentyneellä muodolla ja lausui: "luuletteko siis, että Eva ei tuntenut häntä? Minä en tullut sitä ajatelleeksi. Kenties hän siis luuli Fritziä varkaaksi, niinkuin Lottchen!"
Me nauroimme molemmat, kun puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana.