United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun vastarintani on lujinta lajia, mitä ikinä arkuus kunniastaan sekä häväistyksen pelko voi aikaan saada. Voi, herra prinssi, jos aikomuksenne onnistuisi, te ette saisi mitään muuta aikaan, kuin että kaikki siteet minun ja elämän välillä niinkuin myös teidän ja kunnian välillä olisivat ratkaistut.
"Ei, ei kyllä minä sen itse pian kengitän; enkä sitä mielelläni muiden tehtäväksi annakaan", keskeytti kymmenniekka isäntää. "Antakaa sen vaan mennä", sanoi päällikkö. "Se on siitä ruunastaan yhtä arka kuin piiskuri kunniastaan." Siten pääsi kymmenniekka lähtemään ja sai avukseen erään renkipojan, joka jo oli illalliselta päässyt.
Taisipa tuossa nyt tosiaankin olla jonkunlaista häpeän ja kunnian väliä, mutta ei niiden välillä ollut niin suurta rajaa kuin Juho itse luuli, sillä aikaa oli hän jo menettänyt suurimman osan kunniastaan oikeain ihmisten silmissä; hän oli menettänyt vaan viimeisen hitusen kunniastansa, vaikka hän luuli sitä tähän saakka itsellänsä niin runsaasti olleen.
"Tuo nyt ei tunnu vähän päästä miltään", sanoi Elsa yhtäkaikkisesti. Koko tuon rikkaan ja kunniastaan aran pojan tavattoman käytöksen ajan oli eräs solakka, sinisilmäinen, vaalea-tukkainen poika vuoroon vaalennut, vuoroon punastunut.
Näin unta, että valkomajoissaan siell' asui suuri, suora, ylväs kansa, niin kuulu kunniastaan, tarmostaan ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa. Sen kansan aatos tulta salamoi, sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla ja kiurun lempenä sen kieli soi ja mieli päilyi niinkuin kaste mailla.
Hart oli vielä lisäksi Annaa nuorempi lähes neljä vuotta. Ei rouva Huovinen Hartia syyttänyt. Annassa tietysti syy oli, joka ei osannut pitää omasta arvostaan ja kunniastaan huolta. Niin juuri, kunniastaan. Eikä hän ollut arvannut Annaa niin sydämettömäksi, ettei hän edes välittänyt Vilma Aarnion onnesta, vaan koetti keikailulla ja sopimattomalla tuttavallisuudella houkutella Hartia itselleen.
Mutta nehän ovat herroja ja kannattaahan niiden puolesta enempikin uhrautua! Mutta luuletko minun moisesta valittelevan, kun ei kerran nainen pidä kunniastaan ja ihmisarvostaan. Ei ei! Meidän välimme saapikin nyt olla lopussa! Julia kuunnellessaan hänen mielenpurkaustaan ei ensiksi tiennyt nauraako vai itkeä.
Ei ylikäypää tuosta kunniastaan hän tiennyt; vaikka maailmoja vastaan pää pystyss' ottanut ois mennäkseen hän miehin, miekoin, valtakirjoineen. Mut joskus hän, kun oikein juttu maittoi, myös suomalaisen järjenlahjaa laittoi, kuink' ollaan rehdit, mutta tyhmätkin; hän päästi päälle naurun raittihin. Vaan annas, moitteen muu ken alkaa koki, vait! Ukko vain sen sai, ei toinen toki.
Jeanne d'Arcin piti seurata kuningasta. Itse tahtoi hän jäädä S:t Denis'iin, mutta kuningas ei tahtonut häntä jättää, ja hän suostui »vastoin ääniään». Kaarlo VII palasi Loiren rannoille ja antautui alhaisiin huvituksiin pitämättä väliä maastaan ja kunniastaan. Jeanne d'Arc teki pari pientä partioretkeä, mutta muuten pidettiin häntä toimettomuudessa.
Puhun varmaan teidän kaikkien sydämestä, kun huudan: Eläköön kylän ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja kunniastaan herkkä upseeri, luutnantti Merckel, eläköön, vielä kerran eläköön ja kolmannen kerran eläköön!» Innostuksesta uhkuen säestivät schrandenilaiset, ja herra Merckel vanhempi huomasi tyytyväisyydekseen, että tässä tilaisuudessa oli toistamiseen muutamia laseja tyhjentynyt.