United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leena asettui hänen viereensä ja otti taas rauhansanoman puheeksi. Ei nyt enää vainolainen tule tupaa polttamaan eikä halmetta lahmaamaan, lopetti hän puheensa. Niin, rauha... Tämä sanoma olisi vuotta ennen tuottanut Inkerille ääretöntä iloa. Nyt pusersi se vain hänen huuliltaan kuiskauksen: Voi, jos Tuomas olisi saanut elää ja kuulla tämän...
Hän oli tähän asti mielihyvällä katsellut tätä muukalaista, mutta nyt hän päästi hiljaisen huokauksen, katseli jälleen kirjaa ja lausui hiljaa norjankielellä Inkerille: "Veljesi on kuin Kova Hjorth, veljelläsi on kova daro-sydän, hänellä ja kaikilla Daroilla!" "Jos sinä taas rupeet puhumaan 'Daroista', niin et saa enää katsella kirjaa," sanoi Inkeri ja aikoi sulkea kirjan.
"Sitä en tee," sanoi Laila ja lisäsi sitten huo'aten, "enkä myös tahdo enää katsella hänen kirjaansa!" "Mutta ehkä hän sen kuitenkin myö, jos oikein kauniisti sanot hänelle Andasjam." "Ei, minä en sano!" Samassa huudettiin Lindiä puodista ja hänen täytyi mennä, mutta mennessään kuiskasi hän jotakin sisarensa korvaan. "Paha veli sinulla on," sanoi Laila norjankielellä Inkerille kauppiaan mentyä.
Draken otsa kirkastui hänen katsellessaan tytön kasvoja; hän vetäsi hansikkaan vasemmasta kädestään, otti sormestaan kultasormuksen ja lausui Inkerille: Saako tyttärenne vastaanottaa tämän ystävänlahjan merkiksi siitä, että menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa? Mitä se teitä vahingoittaa, ettei sydämeni voi unhottaa pojan hukkaa?
Illallisen jälkeen, joka aikaisin syötiin laamanni Skytten yksinkertaisessa talossa, ja kun useimmat talolaisista olivat käyneet levolle, Aadolf kiireenvilkkaa riensi Mäntysuolle, saattaaksensa tuumansa Inkerille ja Ellille tiedoksi. Olemme jo kertoneet hänen käynnistään siellä.
Eerikki riensi nyt takaisin linnaan. Hän aikoi ensin tarkemmin pohtimatta antaa Inkerille ja Ellille tiedon tuosta kuin ihmeen kautta auenneesta pelastumisen mahdollisuudesta. Hänellä oli, kuten tiedämme, vapaa pääsy linnan vankilaan. Mutta vasta nyt, hänen lähetessään linnaa, alkoi pelko saada valtaa hänen sielussaan.
Inkerille nämä hyvästit heitettyään kumarsi pappi nuorelle vapaaherralle ja lähti tuvasta, muassansa nimismies, joka ei unhottanut sylkeä kolmasti taaksensa, ennenkun hän harppasi yli kynnyksen. Pappi ja nimismies olivat tuskin tuvasta lähteneet, kun Inkeri kalmankalpeana typertyi alas tuolille. Nuori Skytte ojensi kiireesti hänelle vesituopin. Inkeri joi ja tunsi virkistyneensä.
Mökki on Nurmijärven ja Pankajärven välisellä salolla. Siellä on kova suolan puute. Teetkö sen? Kyllä minä sen teen, vakuutteli poika aivan varmaan minä sen teen. Sano Inkerille, minun vaimolleni, että tuolla... jatkoi haavoitettu ja kohotti käsivarttaan osoittaakseen ylöspäin. Samassa syöksähti verivirta hänen suustaan, silmät painuivat umpeen ja pää vaipui taapäin lumeen.
Muistatko Annaliisa, mitä sinun piti sanoa Sannalle ja Ristolle? Kyllä minä muistan, äiti kulta. Annaliisan kauniit kasvot säteilivät ilosta. Hän pyörähytti ilmassa tyhjää lehtivasua. Pentti ottaa lakkinsa naulasta. Minä lähden kanssa. Sysimiesten pirtin asukkaat ovat olleet niin uskollisia ystäviä Inkerille kovina aikoina, ettei hän mielestään koskaan voi osoittaa heille kylliksi kiitollisuutta.
"Ei kukaan pääse tänne minun suostumuksettani," vakuutti Laila, "ja Musti koirani pitää kyllä varansa, näetkös!" Pian sen jälkeen tulivat molemmat ulos, puettuina kiireestä kantapäähän lappalaistytöiksi. Laila oli varustanut Inkerin myös pitkällä matkasauvalla. Jaampan naama vetäysi irviin, kun hän näki tytöt. "Sinäkin olet soma lappalaistyttö," sanoi hän Inkerille norjankielellä.