United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soutakaatte vahvasti Vasten tuulta vonkuvaa! Uupumatta, sountimiehet, Soutakaa, oi, soutakaa! Soutakaatte vahvasti! Soutain ranta läheneepi, Myrskyn uhka väheneepi. Sounti vain on turvamme! Soutakaatte, soutajat, Pannen parhaat voimanne! Liikkeell' airot! Reipas tahti! Urhon ilme otsille! Soutakaatte vahvasti! Meri pauhaa, pilvet entää, Purtta vasten puuskat lentää, Vauhdin uhkaa vaimentaa!
Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi On vuottanut kaukoa sulhastaan, On vuottanut vuosia säästäen, toivoin, Niin viestipä tuodaanki kuollostaan; Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, On vaalinut armasta ainoistaan, On tuutinut turvoa, riemua äidin Niin seisooki tuoss' hänen haudallaan.
Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siitä kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon mennä ja appelahan sulo puoliso jättää. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole täynnä. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sekä kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei isä nähnyt.
Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, on vaalinut armasta ainoistaan, on tuutinut turvoa, riemua äidin niin seisookin hänen haudallaan. Sua niin olen itkenyt, impeni hertas, itkenyt kaivaten päivät ja yöt, voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen angervaiselta ainoan viet?
Kuin pursi, joka taapäin tyrkätähän rannasta ensin, niin hän lähti; sitten kun tunsi vapaa olevansa, käänsi hän hännän sinne, miss' ol' ennen rinta, ja käytti sitä lailla ankeriaan käpälin kaksin ilman halki soutain. En luule, että pelko suuremp' oli, Phaëton koska päivän ohjat jätti, min vuoksi vieläi taivaankansi palaa;
Kuin pursi, joka taapäin tyrkätähän rannasta ensin, niin hän lähti; sitten kun tunsi vapaa olevansa, käänsi hän hännän sinne, miss' ol' ennen rinta, ja käytti sitä lailla ankeriaan käpälin kaksin ilman halki soutain. En luule, että pelko suuremp' oli, Phaëton koska päivän ohjat jätti, min vuoksi vieläi taivaankansi palaa;
Pilvet ne palaa, säteet jo salaa hehkuhun valaa hongat haan. Amaryllis, nyt on ilo parhain helmass' Ahdin aamusella varhain; miksi jäitkään maille Unen tarhain uinuvin silmin sä huokailemaan? Lähdemme kalaan, sään sulo tenhoon! pois tule venhoon, loppui yö! Armasta noutain, vien sua soutain: säynäs ja toutain loiskuin lyö! Herää, Amaryllis ujo, herää! En voi jättää omaa silmäterää!