Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ja vallat katoo, sodat soi ja verta tulvaileepi, Ja kansat huutaa kostoa, mut Herra varjeleepi. Sä, ihmisraukka, näet vain, ett' aika läheneepi, Maailma jolloin katoaa, vaan Herra varjeleepi. Se autuas, ken itseään vähäiseks arveleepi Ja miettii aina riemuiten: kyll' Herra varjeleepi. Luonnon kirja 1886.
Nyt metsän rinteessä harvenevat rivit, loppu joutuu käteen, viimeiset tulevat esiin Jaakko ei ole heidän joukossaan! Kuni tikarinpisto viilsi ääretön tuska Annan sydämen läpi silloin nousee kaukaa uusi kohina. Jälleen välkkyvät sota-aseet, ja uusi toivo nousee Annan sydämessä vankkurit vankkurien perään, monta sataa, läheneepi.
Puut jo hiiltyy, väheneepi Liekki verraton; Puoli-yökin läheneepi, Rastas vaiti on; Vanhat, keski-ikäisetki Muistaa, ett' on lähdönhetki Mennä unta ottamaan, Nuoret tuot' ei muistakaan. Vähittäin myös tyttöin mielet Vaipuu lemmen unelmiin, Laulele ei enää kielet, Aikoihinpa tuleviin Silmättävä ois, Jos vaan suinkin vois!
Sitä älä kysy Kysy sitte miksi kotka Läheneepi aurinkoa. "Kotka", sanoi hämäräin lausetten tulkitsia, "on jalon herramme, arkkiherttuan hänen kuninkaallisen Armonsa, piti minun sanoa vaakunamerkki, ja kotka kohotteleikse kaikista siivellisistä eläimistä ylimmäksi ja aurinkoa lähimmäksi". "Leijona on hypännyt kotkaa korkeammalle", sanoi Konrad huolettomasti.
Soutakaatte vahvasti Vasten tuulta vonkuvaa! Uupumatta, sountimiehet, Soutakaa, oi, soutakaa! Soutakaatte vahvasti! Soutain ranta läheneepi, Myrskyn uhka väheneepi. Sounti vain on turvamme! Soutakaatte, soutajat, Pannen parhaat voimanne! Liikkeell' airot! Reipas tahti! Urhon ilme otsille! Soutakaatte vahvasti! Meri pauhaa, pilvet entää, Purtta vasten puuskat lentää, Vauhdin uhkaa vaimentaa!
Vanhan otsa viel' olj murheetonna, Tyttärensä silmät kyyneletön, Lepäämähän, vaikka juhla kutsui, Kumpikaan ei käynyt syötyänsä. Kului hetki, pitkä kun se hetki, Jona, taivahalle noustuansa, Myrskyn pilvi läheneepi, kunne Puhkeaapi, sataa rankkaan, haihtuu. Sitten lohdutukseks ukko lausui: "Kylään tie on pitkä, tyttäreni, Jyrkät kohtaa, joet estää, teitä Ei oo, suotiin syksyn sade täyttää.
Yhäti luodit lentää sivuitse äijän vaan ylt'ympärillä tuoni nyt leikkaa viljojaan; mut ukko siinä istuu pelotta, huvikseen, ei ykskään luoti tohdi kajota vanhukseen. Ja vaihtelevin vuoroin, kuink' onni milloin suo luo äijän läheneepi tää joukko taikka tuo; mut kuinka taistellaankin, hän rauhass' olla saa, Venäjän mies ja Suomen suo hälle kunniaa.
On musta yö, on synkkä syksy-yö; Rajusti rankkasade maahan lyö, Vinhasti vinkuu ääni myrskytuulen. Kaikk' ihmiset jo meni levollen, Elävät piilohon. Mut mitä kuulen! Metsässä on kuin kävis ihminen! Jo näen: tuossa läheneepi mies Taloa yksinäistä. Se kenties On matkustaja eksynyt, hän varmaan Yömajaan pyrkii, ilomielissään Ja toivoo kohta helmaan unen armaan Vaivoista matkan päästä lepäämään.
Mutta läheneepi yö, ja mustat pilvet Tuulen siivill' idän rannalt' ylös kohoo. Leimahtaapa pilvein alla, Ukon nuolet Ovat lentämässä maan ja taivaan väliss'; Aalto, aina heräymään kerkee, Kuohuen jo rynkää vasten haaksen laitaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät