Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa, Ei heidän tiestään jäljet näy, ei venhostansa lautaa, He ijäks sinne suistuvat, ei muista kenkään heitä, Ja tuskin äiti vuodattaa nyt heille kyyneleitä.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. "Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen". Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon, kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on, sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen, ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen. Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie! Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
Mutta laivattaren ääni haaksen kannell' Halki myrskyn voimallisest' kaikuu, Manaten ja lohduttaen miehistöä. Miehet kiipee, vetää, köydet myrskyss' vinkuu, Mutta purjeet, kokoon käärittyinä viimein, Ovat vaijenneet, eik' kumartele enään Haaksi yhtä syvältä kuin ennen Kohden ammottavaa, pohjatonta hautaa.
Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan. Tässä istun. JUHANI. Tässä istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni.
Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon, Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on, Sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen, Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen. Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie! Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
Mutta läheneepi yö, ja mustat pilvet Tuulen siivill' idän rannalt' ylös kohoo. Leimahtaapa pilvein alla, Ukon nuolet Ovat lentämässä maan ja taivaan väliss'; Aalto, aina heräymään kerkee, Kuohuen jo rynkää vasten haaksen laitaa.
Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa, ei heidän tiestään jäljet näy, ei venhostansa lautaa, he ijäks sinne suistuvat, ei muista kenkään heitä, ja tuskin äiti vuodattaa nyt heille kyyneleitä.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. »Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen». Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät