United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon, kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on, sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen, ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen. Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie! Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
Kuningas viittaa: valmis on parooni, kreivi, mikä lie! mut kunnonmiehen tekohon ei pysty hän, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, Jos nimein sointu mikä lie, niin kykys, tarmos tunto tyyn' on ylempää, jos mikä lie. Niin käyvän, oi, sa ihannoi, ja käykin niin, jos mikä lie, ett' tunnontyös ja kuntos myös vie valtaan sun, jos mikä lie.
Sun lämmin rakkautes, sun tarmos vakaa, sun koskaan uupumaton uhraukses, sun koskaan vankkumaton vakaumukses, valoisa toivos vastustenkin takaa, miehuutes, milloinkaan ei epäilevä, iloa ympärilleen säteilevä, kohotti korkeaks sen aatteen sijan, min sulle sääti sielu taiteilijan. Kas siinä ritar-aseet, joita käytit, kun tietä Suomen säveltaiteen näytit!
Niin et myös tee, jos sulla on isäin ihanteet Ja verta heidän pisarankin verran! Siis herää! Untes aika jo ohi olkohon! Nyt tarpehen sun tarmos, sun voimas, intos on! On työtä kyllin vielä sun tarmollesi, mies! On lemmelles työ-alaa, Suomen nainen! Maan hartioita painaa viel' öinen, raskas ies, Mon' yössä riutuu rinta suomalainen.
Sinä rientohon myös Pane tarmos ja työs, Edes paisuva virta sen vierittää. Kotimaamme on tää, Meille rakkaaksi jää Mitä on se, mit' oli, mitä vastakin on. Ja kuin meiss' oma maa Lemmen nostattaa, Samoin lempemme maammekin nostakohon! Kalatyttö, 1869, korjattu painos 1905. H. G. Andersen. Seuraa mua taikamaahan, Jylhäin Pyreneiden taa; Taiteen raunioita siellä Mandelkuuset varjostaa.
Jos mikä lie ja mikä lie, jos nimein sointu mikä lie, niin kykys, tarmos tunto tyyn' on ylempää, jos mikä lie. Niin käyvän, oi, sa ihannoi, ja käykin niin, jos mikä lie, ett' tunnontyös ja kuntos myös vie valtaan sun, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, viel' aika saa, jos mikä lie, kun mies ja mies ne kautta maan on veljiä, jos mikä lie! Jessy. Elon onnea sulle, pieno!
Ijäisyys on kylmä käsi, taittaa tarmos, elämäsi, menet niinkuin meren laine, katoat kuin kaikki aine, kuihtuvat sun henkes heelmät, haihtuvat sun taitos teelmät, turha tääll' on työ ja taisto, varma yksin elon vaisto, varma maailmoiden rata. Valaisetko maailmata?»
Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon, Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on, Sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen, Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen. Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie! Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
Ja Herra auttaa, työ ja tarmo voittaa, Kun kansa työllään Herraa kunnioittaa! Nimessä Herran työhön, pohjolainen! Taas tarmos, intos ilmi tulla suo! Ei puolin voimin tehty työ nyt kelpaa, Nyt täydet voimas työhösi sä tuo! Nyt ollos pelkkää pontta sekä tulta! Nyt saakoon Suomi täyden lemmen sulta! Nyt muurein aukot ehjiks muuratkaatte! Nyt valon temppeleitä varjelkaa!