United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun lämmin rakkautes, sun tarmos vakaa, sun koskaan uupumaton uhraukses, sun koskaan vankkumaton vakaumukses, valoisa toivos vastustenkin takaa, miehuutes, milloinkaan ei epäilevä, iloa ympärilleen säteilevä, kohotti korkeaks sen aatteen sijan, min sulle sääti sielu taiteilijan. Kas siinä ritar-aseet, joita käytit, kun tietä Suomen säveltaiteen näytit!
Korkeni ryhdiltään majur arvosa, rinta se paisui, miehekkäänä hän, intoutuin, sotamiestä jo katsein mittasi vaiti ja laajenevan sydämensä jo tunsi. Suomi se eessään häll' oli, syrjäinen, karu, köyhä, rakkain syntymämaa; tuli Saimaan vartio harmaa, päällikön innostus, viiskymmenvuotinen ylvyys, kanss' aseveikon mieleen taas, tuo jyhkeä joukko, vankkumaton, juro, jäykkä ja rinnass' sankarikunto.
»Ja kuinka, kun urhokkaasti Sinä itseäs käytät noin, Noin katselet uskaliaasti, Sua ruoskalla herjata voin?» »Jumal'auta, näinpähän vasta En kehtais mainitakaan Sitä joukkoa urhokasta, Jota vein minä taistelemaan.» »Käy kumppali etsimässä, Mies reima ja vankkumaton Juo kunniaksemme, he, tässä Tukaatti, se palkkas on!»
Etkö juuri päässyt myöntämästä, ettet tiedä mitään? Kyllä. Ja kuitenkin minulla on vankkumaton varmuus täällä sydämeni syvimmässä, että tämän kansan vielä kerran täytyy tavalla taikka toisella tulla maailmaa vallitsevaksi. Vanhus vakava, harmaahapsi! Sama on matka meillä. Sallinet, että saattelen hiukan sinua? Tie kuuluu meille kummallekin. Mistä tulet? Minne riennät niin keveillä askelilla?
"Jumal'auta, näinpähän vasta en kehtaisi mainitakaan sitä joukkoa urhokasta, jota vein minä taistelemaan." "Käy kumppali etsimässä, mies reima ja vankkumaton, juo kunniaksemme, he, tässä tukaatti, se palkkas on!" "Ja kiitos, kun mieleni täytit taas kaunihin muistelmin ja kun näin sisus yrmeän näytit ja nyt mene helvettihin!"
Nouskaa tarkkaamaan tekin; sillä en tunne ma selvään; vaan Aitolian urhoja mies on tuo näköjänsä, ruhtinas Argos-maan asujain, hevonsuistajan Tydeun aaluva, vankkumaton Diomedes, niin minä arvaan." Pilkkasi askelnopsa nyt Aias, Oileun poika: "Idomeneus, hokemaan mitä hoppuat? Kaukana vielä kiitää valjakot vauhdikkaat yli tanteren aavan.
Vastasi vankkumaton, jalo Hektor, heiluvaharja: "Suull' älä peljättää mua koita sa, Peleun poika, kuin mitä arkaa lasta! Jos mielisin, itsekin voisin vastata lausein pilkkaavin sekä kerskaten haastaa. Sankari suur' olet, tiedän sen, vedä sulle en vertaa.