Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta kun noin hänen keksi Lykaonin loistava poika joukkoja ahdistain kedoll' eespäin syöksyvän, kohta Tydeun poikaan päin hän tähtäsi kaarevan jousen; olkaan oikeahan, sovan kaarteeseen ota iski urhoa ryntäävää; läpi tunkihe kärkevä nuoli, hartiapuolt' ulos pisti, ja koht' uron tahrasi hurme. Raikuvin äänin huusi Lykaonin loistava poika: "Päin, urot Ilionin, päin, valjakonkiihtäjät aimot!
Kanssasi käyn halumiellä; mut on herätettävä muutkin, Tydeun keihäskuulu on poika ja oiva Odysseus, Aias askelnopsa ja Fyleun aaluva aimo. Kunpa nyt toisen vain kuka Aiaan ois jumalaimon rientävä kutsumahan sekä ruhtinas Idomeneunkin, laidimmaisina joitten on laivat, kaukana aivan.
Vihdoin virkkoi näin sotaärjyinen Diomedes: "Eipä Aleksandron nyt aarteet hellytä meitä, ei Helene edes; sillä jo tuon vähä lapsikin huomaa, turmion pauloiss' ett' ovat nyt polot iliolaiset." Virkki, ja riemuten suosiotaan uroholle akhaijit huus sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian.
Peistään noutamahan kun karkasi kautt' eturinnan kauas Tydeun poika, se kuss' oli juuttunut kenttään, Hektor tointuen vaunuilleen heti heittihe, keskeen 359 joukkojen kiidättäin sekä välttäen kuoleman kolkon.
Kaattua kierteli kuin raju, rohkea leijona, keihäin, ympyriäisin kilvin hän sitä varjeli, vaani surmaan syöstäkseen, jos ken liki tohtisi tulla, huudoin hirmuisin. Kiven Tydeun poikapa koppoi koht' ylen ankaran, aimon kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.
Virkki; mut vinhana kiidättäin tuli Tydeun poika, viuhui orhien yll' yhä ruoska, ja maast' ylähälle ponnahtain hevot kirmasivat, yli tanteren kiitäin. Päin ajomiest' yhä löi raetuiskuna rapsava hiekka, vierivät joutuisaan tinan-, kullanvälkkyvät vaunut jäljess' orhien kiitävien; ei pyörien kiskot jättää hienoiseen kedon hiekkaan jälkeä taakseen kelvoin kerjenneet; niin vinhaan vei hevot raisut.
Virkki, ja suosiotaan huus innoin kaikki akhaijit nuo sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian. 51 Tuosta jo Nestor nous, hepourho, ja noin sanan lausui: "Tydeun poika, sa kamppailuss' olet sankari uljain, neuvoja miettimähän olet myös ikäpolveas oivin; eipä akhaijeist' ainoakaan sanas moittija lie, ei vastaankiistäjä; vaan pääseikkapa jäi sanomatta.
Laivain luo ne hän vei tasalaitain. Vaan uros itse vaunuilleen taas riensi ja koppoi välkkyvät ohjat, kiihtäen kiihkoissaan kaviokkaat juoksijat jälkeen Tydeun poian. Tuo Afroditea päin tuhovaskin pyrki, kun heikon vain jumalattaren huomasi tiellään, vahvaa ei ketäkään miestaistojen valtiatarta, eipä Athenea eikä Enyoa, linnojen turmaa.
Niinkuin pilveyneet käy tummiks ilmojen piirit, paahtavan helteen jälkeen kun raju nousevi tuuli, taivast' aavaa päin näki niin nyt Tydeun poika kiitävän pilviin verhoutuin sopavaskisen Areen.
Niinp' ota ruoska ja ohjat nyt helavälkkyvät, itse käyn minä rinnalles ajaessasi taistelijaksi, tai sinä käyttäös peistä ja valjakon taas minä hoidan." Vastasi, virkkoi hälle Lykaonin loistava poika: "Aineias, omat on hepos, niinp' ota itse sa ohjat; tuttu ne saa ajomies lujalaitoja vaunuja viemään vinhemmin, jos on väistyminen taas Tydeun poikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät