United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
SAMERI. Matona joskus maassa mataen Ja joskus kiitäin ilmassa kuin nuoli, Lovessa korven, puiden alla piillen Ma saavuin Benhadadin leiriin saakka, Ja teltan taakse lymypaikkaani Sain kuulla, kun hän miehillensä haastoi. On ennustanut hälle suuri noita Tään sodan loppuvan, kun Ahabin Lyö kuoliaaksi ase Syyrian. Ja siksi käski kaikki miehensä Hän yksin kuningasta tähtäämään. ISEBEL. Baal armahda!
Vaan kun viittasi viimein itseens' siinä ja siskoon, koskettain surut tuon, joit' tahtoi hellänä viihtää, puhkesi itkuun hän, sekä peittäin silmiä istui. Lohduntuoja se lohduton on. Luo kätkyen sisko kehkeyneempi nyt ei toki jää; heti kohti jo kiitäin, painavi suudellen povehensa hän itkevän immen.
Voimaa nyt minä luon sydämiinne ja polvihin pontta, laivain laitavien tykö että te taistelon telmeest' Automedonin tuotte; ma näät yhä surmata heidän sallin, kunnes saapuvat luo lujateljojen laivain, kunnes päiväkin laskeutuu, maat yö pyhä peittää." Virkki ja uhkuamaan hevot intoa henkäsi tuimaa; kohta ne harjastaan pölyt puisteli, tuosta jo kiitäin vaunut akhaijien keskeen vei sekä iliolaisten.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. "Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Vaan terän vaskisen tieltä hän väistihe valppahin katsein, nopsana kuuristui; yli kiitäin varteva keihäs kenttään iski, ja varteen jäi vavisuttava vauhti, vaan pian vaimeni maass' asehelta jo ankara voima; upposi maahan noin Aineiaan viuhuva peitsi, jonk' oli lentoon suunnannut käsi jäntevä suotta.
Virkki ja haavast' irralleen veti vaskisen peitsen, polkien kannallaan, selin maahan mätkäsi ruumiin; karkasi keihäineen heti Automedonia kohti, aimoa tuot' asemiest' uron askelnopsan Akhilleun, kaataakseen hänet, vaan hevot pois, pari kuoloton, kiitäin vei hänet, taivaisten jalot lahjat, Peleun saamat. SEITSEM
Toinen heistä jo maass' oli, haavoitettuna kuoloon, taistoon pystymätön, ja jo alkoi uupua toinen. Pyssyä heiluttain, yhä puolustautuen, seisoin voitonvarmana vain, kun ratsasparvi se kaukaa kiitäin karkasi päin, avunantoon joutuen heille. Mennyt mies olin nyt. Pian paukkui pistolit, tuiski luodit ympäri pään kuin paarmat; polveni silloin äkkiä murskasi luoti, ja siit' elinaikani onnun.
Siintävätä ilmaa kohden Kohta kaksi haukkaa lenti, Kiitäin yhä ylemmäksi Kumpainenkin saaliin saantiin. Keksittyä kyyhkyläisen Koivun latvassa, kuin nuolet Lentäen ne kerrassansa Saalistansa tavoittavat. Mutta puuhun laskeissansa Toinen toiseen tokahtaapi, Vasten silmää silmä kiiluu, Siipi siipeen koputtaapi.