Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Ehk' enemmän sua kiehtois lempi tää, jos oisi mulla naljat naisten muiden, jos lämmetessäs jäähtyisin kuin jää, jos huikennellen säänä huhtikuiden ma voisin viihtää, kiihtää, kimmeltää ma vieron tapaa tuota virnasuiden; ma otan syleilys kuin lämmin sää ja aurinkos kuin kukat heelmäpuiden.
Se mieles murheet häätää pois, sun intoon, hehkuun saa! Se viihtää lesken kyynelveet, se syämet soinnuttaa. Hei, onneks siis John Otrapään! Hei, maljat pohjaan vaan! Tuon suku suuri varttukoon maass' Skottein ainiaan! Pitkäst' aikaa. Ei vanhat veikot unhoon jää ja välit ystäväin! Sa vanha veikko, terve, mies, taas pitkäst' aikaa näin!
Tiesi, liekö oikeinkaan, kun tälleen Nostan airoja ja kiinnän katseen jälleen Kohti rantamaa! Tiesi, liekö maiden menetettyin Rannat tuolla, minne katse kiis ja vettyin Tähtää usvain taa! Olkoon niin, ett' tunne tää on tuttu, Olkoon vanhan imettäjän turha juttu, Kun ma saanen vain Airot lepuuttaa ja viihtää juoksun, Tuta liekuntaa ja tuta kukkain tuoksun, Niinkuin lassa sain! Kärpässurinaa.
Vaan kun viittasi viimein itseens' siinä ja siskoon, koskettain surut tuon, joit' tahtoi hellänä viihtää, puhkesi itkuun hän, sekä peittäin silmiä istui. Lohduntuoja se lohduton on. Luo kätkyen sisko kehkeyneempi nyt ei toki jää; heti kohti jo kiitäin, painavi suudellen povehensa hän itkevän immen.
Kuin lähteen sintä aamun tyvenyys, Niin viihtää viattomuutes virtaa rauha; Tuoss' eipä vielä vinkunut oo syys, Viel' kohtalon ei myrsky siinä pauhaa. Myhäilet: oi, jos voisin aavistaa. Mik' ihanuus sun umpisilmiis läikkyy! Ei riemuillaan sua hurmaa vielä maa, Ylhäinen kaukolaspa mielees väikkyy. Oi uinu, pieni! Onnes armas on Kukoistaa, sielu lämmin silmuksessa.
"Ei ollut loimi seijas, Ei harmaa kuteen niis, Miss' siinä se hulmuten leijas, Kun päivä mailleen liis". Rusoruusuja, hempeä valmuin Sä näit kai kuteessa niin Ja vihreitä oksia palmuin, Mit viehtävät viihdyksiin; Vain mielet viihtää ja viehtää, Kun kohtalon iskut käy, Ja unelmoihin ne kiehtää, Kun onnea enää ei näy.
Loitoll' istuvat, katselemaan vain tyytyvät kaukaa kumpikin. Toisen on ain' Afrodite taas hymyarmas vierell' auttaen, pois tuhosurmat torjuen hältä; varjeli nytkin, vaikka jo itse hän kuoloa vartoi. Vaan toki voiton sai Menelaos, mies sotimieli; siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, taas sota turmiokasko ja tuima jo taistelo nostaa, vai viha viihtää pois, sopu kumpaisillekin tuottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät