United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kääntää silmänsä alaspäin: pitkä ruumis makaa suorana hänen edessään, karkean villapeitteen alla, jolla on ruuniset juovat molemmissa lyhemmissä päissä. Tämä ruumis täytyy olla, sen mukaan mitä tarkka miettiminen saa selväksi, hänen oma ruumiinsa. Hän koettaa päästää huudon: ei ääntä.
Matka sinne ei ole juuri mitään verrannollisesti puhuen; ja vaikka tulee ystävällistä ehdoitustanne miettiä, voin vakuuttaa teille, että tämä miettiminen ei ole muuta, kuin muodon asia". Unhottanenko koskaan, kuinka Mr. Micawber silmänräpäyksellä täyttyi toivolla ja katsoi eteenpäin onneansa kohden, taikka kuinka Mrs. Micawber kohta keskusteli kängurun tavoista!
Mutta ei hänelle ollut kertominen pääasia, vaan miettiminen. Usein tuli mummoon kuitenkin omituinen tarve lähestyä toisia. Niinpä Henrik kerran näki, kuinka hän tapasi Alinan eteisen ja lasiverannan kynnyksellä ja ilman mitään syytä pysäytti tämän, otti kaulasta ja liikutettuna taputti selkään. Sinä minun Alinani, minun Alinani. No mitä nyt, mamma kulta?
Ester ei vastannut; hän tunsi, ett'ei maksanut vaivaa sanoa Bengtille, ett'ei hänellä melkein koskaan ollut päänsärkyä, mutta että kokonaisen yön unettomuus ja miettiminen ja tukahutetut kyyneleet olivat tehneet hänet pahoinvointiseksi. Heti päivällisen jälkeen, niin pian kuin Bengt oli pistäytynyt huoneeseensa tupakoimaan, kiiruhti Ester äitinsä luo.
Siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, oisiko neuvoa vielä; mut ei menemist' ole meidän taistoon; haavan saaneist' eip' ole ottelijoiksi."
Sydämen ja mielen jännitys ja lakkaamaton työ jokapäiväisen, koneentapaisen palkkalaisen reutoaminen ja suurimman ajattelian terävä, alinomainen miettiminen tämmöinen työnteko, yhtä ankara, kuin raastavan orjan, ja yhtä väsymätön, kuin kaikki hänen toimensa olisivat olleet hänen ilonsa, raukaisi hänen tukevaa talonpoikais-luontoansa kolmannella seitsemättä yhtä paljon, kuin useimpien muitten ihmisten yhdeksännellä kymmenellä, ja hän ikävöitsi lepoa.
Loitoll' istuvat, katselemaan vain tyytyvät kaukaa kumpikin. Toisen on ain' Afrodite taas hymyarmas vierell' auttaen, pois tuhosurmat torjuen hältä; varjeli nytkin, vaikka jo itse hän kuoloa vartoi. Vaan toki voiton sai Menelaos, mies sotimieli; siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, taas sota turmiokasko ja tuima jo taistelo nostaa, vai viha viihtää pois, sopu kumpaisillekin tuottaa.
RUOJA: Mitäpä heille oisit tehnyt, jos tapasit? RUOTUS: Sen tietäis pimeys yksin. RUOJA: Entä sitten? RUOTUS: Sitten? Sitten kaikk' olis ollut niinkuin ennen alkais uuden miettiminen. RUOJA: Väinö jäis kuninkahaksi, sinä miksi? Tuomariksi. Se on meidän naisten työtä. RUOTUS: Vieläkö sinäkin ilkut! Kursi tiehesi, tahikka ! RUOTUS: Kansa niin sanovi. RUOJA: Kansan ääni on jumalten ääni.
Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, kaatunut kumppani pois miten korjata, myös miten itse turvaan tulla ja saapua taas iloks ystäviemme, tänne kun katselevat hätämiellä jo uskoen meidän uupuvan tummien laivain luo, ei torjua voivan Hektorin hirmua kättä ja voimaa, urhojen surman.
Mutta tuo "ei milloinkaan" kävi vähitellen kauheaksi tuskaksi hänen mielessään, ja vihdoin siitä tuli oikein ruumiillinen vaiva. "Mitä hän oli tehnyt? Mikä häntä odotti?" Jos hänellä olisi ollut päivän ja viikon aikaa miettiä asiaa, niin siitä ei olisi muuta tullut kuin miettiminen, mutta täällä ei ollut aikaa arveluun, vaali oli tehtävä.