United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä kuule Ruotsin Ruotus! RUOTUS: Kuinka? Neuvotko minua luopumaan ijäksi siten Karjalan kuninkuudesta. En ikinä. RUOJA: Sitä en neuvo. Lapsi syntyi sun talossas, sin' olet lapsen holhoaja ehkäpä enemmän vielä? RUOTUS: Minä vakuutan! Mitenkä? Ethän luulene minua ? RUOJA: No, se nyt on sivuasia. Sin' olet lapsen holhoaja, sijainen kuninkahankin. Laske vankisi vapaaksi, astu kansan auttajaksi!
»'Kavala kalpa Suomenmaan', sa kurjan silmiin lyö, ja 'ruoja, herja, patto' vaan ja kirous, kuolon yö! Hän noin on mainittava vain, niin säästyy korvat kuulijain. »Hae kaikki haudan synkeys, maan tuskat esiin luo, sepitä niistä nimitys ja hälle anna tuo: teet sillä turmaa vähemmän, kuin Viaporiin nähden hän.»
Itsekin kuningas? Minä kuningatar? Se on selvä. Otamme pojan omaksi, kaunoiseksi kasvatiksi, mieron tyttö tyytynevi muutamiin muruihin. Taikka ellei suostu, suohon poika! Tästähän hyvä tulevi. Yö on pilkkoisen pimeä, ajo aivan mahdotonta. Mitä nyt teen mies poloinen? RUOTUS: Sinäkö Ruoja? Noh, nyt on asiat oikein, ei sinun enempi tarvis kammota kuninkuuttani. RUOJA: Kerro, kuinka on asiat!
Olemme hänelle vihoissamme siitä, että hän uskaltaa meitä, viittä miestä, tällä tavalla uhmata. Tulisit hyvällä, tultavahan sinun on kuitenkin. Hei! Pass på! Täällä on! Tartuitpas!... Se on kiven kolossa, ruoja, se ei pääse mihinkään! Ammunko tuohon! Ei, ei, elä ammu, otetaan elävänä!
Huuti, ja mene tiehesi siitä, ärjäsi Lopo vastaan. Ville, potkaise pellolle tuo ruoja. Antaa olla, ei riidellä. Voithan sinä laulaa jotain muuta. Se, näet, kun on Jannen sukulainen, tuo. Niin onko kumma, jos suuttuu. Kyllä olette hyviä. Totta toisen kerran. Kaunista joukkoa! Mitähän sanoisivat Kuopiossa, kun tietäisivät, minkälaisten roistojen sekaan olen täällä joutunut. Mahdoit pysyä siellä.
Syljetty kaali se vielä kelpaa, lohdutteli itseään Ville. Elä heitä, mistä sen saat käsiisi toisen kerran, ärsyttelivät häntä muut. Ville juoksi jälestä ja otti Lopon kiinni. Eukko, hoi! Kuule! Minnekä sinulla semmoinen kiire? Kuulehan kuin sanon. Pysy erilläsi, ruoja. Minä vähättelen sinusta. Lopo mennä hamppuili katua ylös eikä ollut tietääkseenkään, vaikka toinen käveli rinnalla.
Sinikka rukoillen: Teet hyvin tapakin orja! En kiusoin lopeta tuota. Väisty, ruoja! Nyt polulle, Veikot! silmät auki! Poistuvat kolmin oikealle. SINIKKA. Teille Lunta ja ikuista yötä! Yksin. Eksyitpä tok', uljas Jouko, Iäksi omistas eksyit! Sieltä Väinö! Kuulustanpa Salavihkoin huomasivat!
Minä hengellisenä opettajana en sitä voinut sietää ja kielsin, jopa löinkin kepilläni muuatta, johonka minulla hengellisenä opettajana ja maallisena isäntänä oli oikeus. Mutta nämä, tiedättekö, hyökkäsivät minun päälleni, ryöstivät minulta kepin, katkasivat sen ja yksi ruoja alkoi uunista lappaa halkoja, joitten kanssa kävivät kimppuuni, kuin usutetut koirat, että kiitin, kun pääsin pois.
Harmitti se häntä, korvalle olisi tahtonut lyödä mokomia. Mutta patruunaa hän ei uhallakaan väistänyt. Mitä pahaa siinä, jos hän laskikin hiukan vallatonta leikkiä ja yhtämittaa seisotteli hänen vieressään, kun ei kumminkaan sen pitemmälle menty! Pelästyi hän kumminkin sitten eräänä päivänä, kun tuo ruoja alkoi tahtoa häntä illalla myöhään tulemaan Puijon rinteelle.
Kalastaja-vanhus pysähtyi surumielisesti pitkään katsomaan vanhaa ränstynyttä tölliänsä, ja lausui kallella päin: "Jos en olisi niin onnettoman vanha ja köyhä ruoja, niin tottapa vetäisin vielä tuohon uhkaman talon." "Se ei olisi hullumpi ajatus!" sanoi maisteri. "Minä pyydän anteeksi, etten voi herraa käskeä sisälle, sillä miehisen hengen siistinpito on niin sattuman nojassa.