Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
RUOJA: Mitäpä heille oisit tehnyt, jos tapasit? RUOTUS: Sen tietäis pimeys yksin. RUOJA: Entä sitten? RUOTUS: Sitten? Sitten kaikk' olis ollut niinkuin ennen alkais uuden miettiminen. RUOJA: Väinö jäis kuninkahaksi, sinä miksi? Tuomariksi. Se on meidän naisten työtä. RUOTUS: Vieläkö sinäkin ilkut! Kursi tiehesi, tahikka ! RUOTUS: Kansa niin sanovi. RUOJA: Kansan ääni on jumalten ääni.
Huomaatte mitä tarkoitan: Ei ihmissydän koskaan ... koskahan Tunnottomaksi aivan tulla voi. Ja sydän semmoinen kuin Ainall' on Niin siveä, niin puhdas, viaton On tunteellinen, siks' sen Luoja loi; Sen vuoks sen täytyy myöskin sykkiä. Neidolle vaikk' ei tätä neuvottais, Tunteita rintahans hän sentään sais Ja sydän alkais hällä sykkiä. Niin luonnon laki on.
Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimeltää; koitteen juova vaan, jos katsoit itää kohti, metsän laivoilla jo vaaleana hohti. Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, niinkuin sama kulku alkais uudestansa.
Antaispa nähdä, eikö veljet joskus vierainakin kävis, kun hän vaan täällä alkais jotakuinkin hyvin voida. Vaan jos niin olis ja se siksi tulis että minä sattuisin siihen, niin sanoa mäläyttäisin minä päin naamaa jotta joko kelpaa nyt vierastella veljien, kun muut ihmiset, vennon vieraat, ensin auttavat pahimmasta pukamasta läpi." "Vai mamseli on rovastin tytär." "Niin olen, kuinka niin?"
Sen liinan antoi Mun äidillen' egyptiläinen vaimo, Lumooja, joka sydämetkin tutki. Niin kauan kuin se säilyis, sanoi vaimo, Suloa tois se äidille ja häneen Isäni kiinnittäis. Mut jos se hukkuis Tai pois hän antais sen, niin isä alkais Hänt' inhota, ja uutta lemmen riistaa Sen silmä tavoittais. Sen mulle antoi Hän kuollessaan ja pyys, jos onni vaimon Minulle sois, ett' antaisin sen hälle.
Nostaos intoon vain nyt muut hiuskaunot akhaijit, jotta jo alkais taisto, kun ilkkui iliolaiset liittoa; surma ja vaikerrus, sepä heitä jo vartoo, kosk' ovat tehneet tään, valan rikkoen, loukaten liiton." Virkki, ja mielissään meni eelleen Atreun poika. Aiaan kummankin jopa kohtasi miesvilinässä; taistoon riensi jo nuo, väki sankkana pilvenä myötä.
Kuin aaveet käymme elon mailla näillä ja tuomittuina yksinkulkuhun, mut kuormaa kahden eest' on olkapäillä: ma vuokses kärsin, puolestain sa mun. Niin lähellä ei ystäväänsä kenkään kuin me kaksi yössä sydänten, mut huojentaa ei salli onnen senkään elomme taakkaa murhe yhteinen. Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin ois se taas onnen puolla, kuin kielet vanhojen aikojen taas alkais humista tuolla.
Kaikkialle kauhun kantaa, palaa pappilat ja talot, puuntaa pitkin taivaanrantaa suuret, synkät tulipalot. Sanotaan jo, ett' on rauha; tuot' ei kukaan todeks usko. Kuinka alkais aika lauha, koittais uuden aamun rusko? Sotaa kestänyt on kauan, sukupolven suuren ajan raikunut vain valta rauan. Ken ois sille pannut rajan?
"Mutta minä tiedän, herra Conachar", tiuskasi hanskuri pikastuen, "ettei se ole rehellisen miehen tekoa, kun sitouduit rehellisen käsityöläisen oppiin ja pilasit enemmän nahkaa kuin mitä sinun omalla nahallas saisi maksetuksi; ja kun sitten nyt koska juuri sinusta vähän apua alkais olla, vaadit saadakses käyttää aikas miten vaan mielesi tekee, aivan kuin se olisi sinun eikä tämän sun mestarisi oma".
Päivän Sana
Muut Etsivät