Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Noin hän voihkien virkki, ja voihkasi kansakin myötä. 429 Vaan Hekaben soi vaikerrus seass' iliotarten: "Lapseni, miks elän vielä ma koito sun kuolosi jälkeen, kun nämä kauhut näin?
Niin turha pyyntö, rukous, niin kallis sielun kaipuu. On vaiti itku, vaikerrus, maan ääri vait' on, odotus vain mykkä maille vaipuu. Kyll' äiti poikaans' odottaa maailman teiltä kotiin, ja impi iloon-noutajaa, vaan poika kaihoo kunniaa ja pyytää pyhiin sotiin. Näin monet iät vierreet on ja vierii, vierii yhä. On taivaan ääri iloton ja pyyntöön mielen aution ei vastaa päivä pyhä. Kevät.
Vaikerrus ja parku Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu, Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta On syvä murhe; kenen kellot soivat, Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka: He potematta kuolee. MACDUFF. Liian jyrkkää, Mut liian totta! MALCOLM. Mikä uusin suru? ROSSE. Jo päivän vanha kertojaansa nauraa; Jokainen hetki uuden tuo. MACDUFF. Mitenkä puolisoni voi?
Minä jouduin tekemisiin suurten sielujen kanssa, jotka kohottivat lihan ja hengen dollareitten ja senttien yläpuolelle ja joille köyhälistökaupungin lapsen heikko vaikerrus merkitsi enemmän kuin maailmankaupan ja vallan kaikki loisto ja laitokset. Kaikkialla minua ympäröi tarkoitusten jalous ja teon uljuus, ja tuo aika elämästäni oli yhtämittaista auringonpaistetta ja tähtientuiketta.»
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.
Vaan nepä kaikki jo luon minä liekkiin leimuavaiseen; ei sua auta ne, sillä et saa sinä uinua niissä; sulle ne suitsutkoot vain maineeks Ilionissa." Noin hän itkien virkki, ja voihkasi vaimojen parvi. Noin oli kaupungiss' iso vaikerrus. Mut akhaijit saapuen laivoilleen liki Hellespontoa laajaa erkanivat kukin haaralleen, omat kuss' oli haahdet.
Mutta kun rynnistäin päin joukkoa joukko jo pääsi, törmäsi kilpeen kilpi ja peitseen peitsi ja miehet urheat vastakkain, sopavaskiset; kumpurakilvet yhteen iski, ja valtainen kävi ryske ja pauhu. Rinnakkain soi vaikerrus sekä raikuva riemu, kaattujen huuto ja kaatajien, maass' aaltosi hurme.
Mikä hetki on tämä, niin korkeaa hekumaa täys? Mikä ihmeellinen huimaus, koska nautitsen onneni kultasesta, ylitsekuohuvasta maljasta? Noo, minä ehkä pyörryn ja vaivun. Mutta silloin juoksen sun syliis, Tapani, juoksen, juoksen! 1:N NEITO. Hän pyörtyy. 2:N NEITO. Hän kuolee! Ah! rientäkäät tänne! ANNA. Voi lastani, voi! KERTTU. Pois valitus ja vaikerrus!
Ah, anna anteeksi! Vain tuskassani ma unohdin ken oot sa. Vaikerrus tai epätoivo Sittahiin ei tehoo. Vain kylmä tyyni äly vaikuttaa hänessä mitä tahansa. Se voittaa, ken asiansa jättää turviin sen. SITTAH. No siis? RECHA. Ei, ystävätär, siskoni ei koskaan usko sitä, myönnä sitä, ett' uutta isää tyrkytellään mulle! SITTAH. Uutt' isää tyrkytellään? Sulleko? Ken sellaist' yrittäiskään, lapsukainen?
Peist' Akamaan tuta sai Promakhos, Boiotian urho, veljeä kaattua tuon kun pois veti tarttuen jalkaan. Puhkesi koht' Akamas ilohuutoon raikuvin äänin: "Kerskujat Argos-maan, sanasankarit, suult' ylen uljaat! Eip' ole vaiva ja vaikerrus vain meille nyt yksin koituva, vaan tuho näin myös kerran teitäkin kohtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät