Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
"Nyt on kysymys: tahtoisitko tulla luokseni ja olla talossani?" Stiina katsoi kysyvästi mummoon. "Senhän toki ymmärrätte, että lapsenne minun luonani saisi kaikki paljoa paremmin kuin teidän köyhässä mökissänne. Hänestä tulisi minulle kamarineitsy; sillä minä pidän pienokaisesta."
Antero katsoa tuijotti mummoon. »Kylläpähän kerran vielä tulen yhtä hyväksi kuin muutkin», sanoi hän, »ja silloin on teidän paras varoa itseänne.»
Tulewalla lukukaudella hän toiwoo woiwansa tutkinnot suorittaa ja silloin meille tulee niin hywä... Se poika raukka...! Kunpa hän waan jaksaisi. Tämmöinen on lyhykäisyydessä minun elämäni kertomus ja syy tässä seisomiseeni", kertoili ja selitteli mummo. Makkonen oli koko kertomuksen ajan kuunnellut hywin tarkasti ja sanaa sanomatta katsonut mummoon katkeematta.
Akka mahtoi olla hopakko, sillä muutoin hän ei olisi niin tehnyt. No, appi kuoli, ja niin sain minä, toisen perinnön kanssa, akan ja holhoojaviran, ja rahat pantiin laillista korkoa kasvamaan. Mutta nyt mahtaa Rauhanen uskoa että meni kuin paha henki mummoon, täti Printfell, niinkuin vaimo-vainajani häntä nimitti.
Hywästi jätellessäni sanoi mummo minulle: 'te olette niin kummallinen, ett'en tiedä, mikä te oikein olette; wissiin teitä kalwaa joku ankara murhe. Kyynel walahti silloin silmistäni, mutta minä pyörähdin selin mummoon ja menin samassa owesta ulos.
"Ole vaiti!" käski Ilse puoliääneen. "Kas niin, käytä voimiasi eteenpäin!" Ja hän tarttui mummoon käsivarsien alle ja nosti hänet ylen-inhimillisellä voimalla maasta, ja Heintz kantoi jaloista.
"Wielä; hän on naimisissa." "Eikö hän jaksaisi teitä elättää?" "Ei. Hän on köyhissä naimisissa ja hänellä on paljo lapsia; hänellä on kyllä työtä turkeistaan." "Entäs tyttärenne?" Se kysymys näytti mummoon käywän kipeästi. Hän säpsähti kysymyksen kuultuansa ja oli towin wastaamatta. Nähtäwästi taisteli joku sisällinen tunne hänen rinnassaan, sillä hänen hengityksensä käwi tiheästi ja raskaasti.
Mutta ei hänelle ollut kertominen pääasia, vaan miettiminen. Usein tuli mummoon kuitenkin omituinen tarve lähestyä toisia. Niinpä Henrik kerran näki, kuinka hän tapasi Alinan eteisen ja lasiverannan kynnyksellä ja ilman mitään syytä pysäytti tämän, otti kaulasta ja liikutettuna taputti selkään. Sinä minun Alinani, minun Alinani. No mitä nyt, mamma kulta?
Päivän Sana
Muut Etsivät