United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suorastaan ikkunan edessä riippui häkki, jossa paljas- ja litteäpää keltasirkkunen hyppi edestakaisin, heitellen silloin tällöin tyhjiä hampunsiemenen kuoria ympäri huonetta ja ales mummon pöydälle, joka oli kuormitettu paperikääröllä, nimittäin pesänkirjoituksella ja asiakirjoilla Printfell vainajan jälleen; ne piti todistaman hänen oikeuksiansa, "kun kerran pääsee maassa oikeus valtaan".
Herra Jumala, muistan aivan hyvin kuin ensi kerta kuulutettiin Printfell vainaja ja minä, ja miten se oli juhlallinen päivä.
Printfell mummo odotti näkevänsä ystävistänsä, se tahtoo sanoa jonkun, joka tunsi hänen miehensä eläissään ja joka välistä kävi heillä. Mutta tulija oli aivan nuori, sievä ja soma herra, joka esitti itsensä ylioppilaaksi eli kokelas Rauhaseksi. "Rauhanen? Vai niin, hm ... vai niin," virkkoi rouva käytöksellä, joka ei hairahtunut vaikutuksestansa.
Akka mahtoi olla hopakko, sillä muutoin hän ei olisi niin tehnyt. No, appi kuoli, ja niin sain minä, toisen perinnön kanssa, akan ja holhoojaviran, ja rahat pantiin laillista korkoa kasvamaan. Mutta nyt mahtaa Rauhanen uskoa että meni kuin paha henki mummoon, täti Printfell, niinkuin vaimo-vainajani häntä nimitti.
"Ole vaan varma, tuolla ylähällä istuu yksi, joka kyllä tietää että oli äärettömän paljon Printfell vainajan jälkeen, se näkyy kyllä tästä pesänkirjoituksesta; mutta nykyaikaan ei ole yhtään oikeutta. Olisiko tämä ollut Kustaa kolmannen aikana, niin Tamminen olisi jo aikoja sitten saanut rangaistuksensa." "Se on tietty!"
"Mutta, Dora, en minä voi kulkea yksistäni yli kadun niin myöhällä." "Et, se on tosi; mutta minä tahdon johdattaa hänen tänne, jos voin. Muutoin tuntuu hän olevan sävyisä ja on oikein; huvittava ja iloinen suojelija; mammakin suosi häntä. Hän puhui lähetyksestänsä täti Printfellille ja on lepyttänyt tuon hyvän mummon; tänään juo hän kahvia Printfell tätillä." "Ja te ... onko täti kutsunut teitä?"
Dora oli ylenmäärin hämmästynyt ja näytti, niinkuin hän sanoi, tyhmämäiseltä; hän vaan niiasi ja niiasi eikä ollut kahta tavausta, vielä vähemmän kahta sanaa sanottavana. Koko rohkeutensa oli haihtunut, ja kun ei tullut tuo "siunattu ihminen," täytyi hänen yksin siellä seisoa. "Herra Jumalani, kun täti Printfell tulee," mietti hän; "jos hän ei ole täällä silloin, jään minä onnettomaksi."
No, kaikki oli hyvin, Annette vapaa kuin lintu metsässä, ja nyt on hän siellä." "Vai niin, sentähden ne viipyvät." Nyt keskeytyi puhe, sillä täti Printfell tuli sisälle. "Nöyrin palvelijatar, herrasväkeni! Oi Herra Jumala, noin kauhistavat astuimet; hohhoh, voidaan sanoa... Vai niin, nöyrin palvelijatar, hyvä mamselini Ahlstedt ... ja kas noita kihlatuita!
Vihdoin kuultiin jonkun joutuisasti tulevan ylöspäin; hän ei voinut olla täti Printfell. Dora rukoili hartaan rukouksen, ettei siellä juokseva henkilö menisi yhtä astuinkertaa ylemmäksi, sillä sielläkin asui ihmisiä. Mutta oikein, vieras tuli kyökkiin, joka väliverholla takan edessä pidettiin eteishuoneena.
Neljätoista päivää tämän keskustelun jälkeen istui rouva Printfell tavallisuuden mukaan kamarissansa Kaisansa kanssa, joka oli vanha, kokoon kuivunut piika, oli kaikissa yksimielinen ja sentähden mummon silmäterä.