United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siinä kohden toki olivat kaikki yksimielisiä, että kun tuo suloinen aika kerran joutuisi, niin kukin heistä tekisi mitä vaan kulloinkin päähän pistäisi, sillä elämän päämääränä nähtävästi on vapauttaa itsensä kaikesta, mikä on hankalaa ja vaikeata. Täytyy myöntää, että rouva Cerulian'in "salonki" oli varsin huvittava tänä iltana.

Kulussaan kuu jo lähti nousemaan ikkunan yläpuolelle. Niin, se näytelmä on kohta lopussa. Mutta mihinkä te kiirehditte, istukaa nyt vielä. Kiitos, kyllä lähden. Tekin olette kai väsynyt, ja itse olen tänään niin kumman tyhmänä, en tiedä miksi. Huvittava en voi olla, lienen siis ikävystyttävä. Miten niin, vika taitaa olla minussa. Eikö mitä. Tässä olen vain ääneti jörötellyt koko illan.

Siellä hän istui poliisimestarin pöydän ääressä ja seurasi mailman menoa. Hänestä juttu kaikessa vakavuudessaan oli itse asiassa huvittava. Suomen lippu vedettiin ylös ja vedettiin alas. Poliisilaitoksella sillä nukkui sos.dem. puolueen väsyneet tilanteen valvojat öisin.

Tarkka kertomus näistä jahdeista olisi varmaan sekä huvittava että opettavainen, mutta koska muistoonpanija otti osaa ainoastaan niihin, jotka sen jälkeen aloitettiin, voimme ainoastaan niistä tässä antaa tarkemman selityksen.

Onko teidän virkanne todella niin hauska ja huvittava, että se anastaa koko teidän huomionne? Minä kysyn sen vuoksi, että tahdon, että minua neuvotaan, kun en itse tiedä. Onko se todella semmoinen?" Minä vastasin, että pidin siitä hyvin paljon, mutta etten suinkaan voinut väittää sitä ihan semmoiseksi.

Keskustelu pöydässä ei siis ollut erittäin huvittava, vaikka Helmer, niin pian kuin vaan sopi, keskeytti sen. No, sinä Berndt, sinä seurustelet patruuni Anton'illa? Kyllä. Ja tunnetko Liinaa? Kyllä ... jokseenkin. Hän on sangen sievä tyttö; sanoi Helmer; tiedätkös, hän on monta kertaa auttanut minua puutarhassa. Niin, Herran Jumala, vallan kuin sisarpari. Vai niin, sanoi Frans, kuni siskopari?

Sillä välin Ludvig, joka tosin oli aikansa valtioviisain kuningas, mutta tässä, niinkuin joskus muulloinkin, oli antanut metsästyshalunsa voittaa järjen vaatimukset, jatkoi iloisesti metsäkarjun pyyntiä. Takaa-ajossa olikin nyt tapahtunut sangen huvittava käänne.

Olipa hän missä työssä hyvänsä, olipa se keskustelu, johon hän otti osaa, kuinka huvittava tahansa, aasi käänsi kerrallaan hänen ajatustensa juoksun toisaalle, ja hän oli heti sen kimpussa.

Englantilainen, terve, punaverinen mies, joka hyvin huonosti puhui ranskaa, mutta englantia merkillisen kaunopuheliaasti ja vaikuttavasti, oli hyvin paljon nähnyt matkoillansa ja oli sangen huvittava kertomuksineen Amerikasta, Intiasta, Jaapanista ja Siperiasta.

"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, että hän ymmärtää puheeni." "Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi rohkeata käytöstänsä." "Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen kaino; enkö minä ole?" "Kyllä", vastasi Honain. "Ja hupainen?" "Aivan." "Minä vihaan hupaisia ihmisiä.