United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muu puku airueen puku oli muulloinkin luonnostaan kirjava oli ylenmäärin koristettu pitseillä, tikkauksilla sekä kaikenlaisilla hetaleilla; ja sulkatupsu lakissa oli niin korkea, kuin olisi sen tarkoituksena ollut lakaista lakea. Sanalla sanoen, airueen puvun tavallinen loistava komeus oli tässä liioiteltu ja naurettavan koreaksi tehty.
Koskiko se Saaraa tahi häntä itseään, sitä hän ei tietänyt, mutta hän oli halukas uskomaan viimemainittua, ja hän kysyi itseltään niinkuin usein muulloinkin oliko hän valmis jos jotakin tapahtuisi, joka erottaisi hänet rakkahimmistansa tässä maailmassa.
Ihmeellistä oli kuitenkin nähdä, kuinka useimmat menivät sisään tyhmistyneinä ja tulivat takaisin ilosta loistaen, sillä kuningas Kustaan kuuluisa taito voittaa ihmissydämet jollakin ystävällisellä sanalla tai armollisella silmäyksellä oli tämmöisissä tilaisuuksissa yhtä suuri kuin muulloinkin, ja hänellä oli syytä nyt enemmän kuin koskaan voittaa sydämiä puoleensa, sillä kaikki ne olivat pääomana hänen liikkeessään.
Hän sanoi heille hyvää yötä, ennenkuin läksivät, ja meni huoneesensa, käydäkseen aikaisin levolle, niinkuin hänellä oli tapana. Ilta oli semmoinen kuin tavallisesti muulloinkin; Sten oli iloissaan tuumansa onnistumisesta, se vapautti hänet kaikista muodollisuuksista, joita hän vihasi. Kohta astuivat he käsi-kädessä pientä polkua myöten rantaa kohti.
Nyt, niinkuin usein muulloinkin, oli näissä sanoissa niin paljon mutkatonta arvokkuutta, niin paljon todellista kuninkaallisuutta, etteivät nekään, joilla ei ollut suuria ajatuksia Aadolf Fredrikin hallitsijaominaisuuksista, voineet olla häntä ihmisenä kunnioittamatta. Hetken kuluttua istui kuningas vaunuissaan, seurueensa ja hurraavan väkijoukon keskellä.
Erään semmoisen akkunan eteen oli tänään, kuten tavallisesti muulloinkin, kokoontunut suuri parvi naisia, jotka ihmettelivät muutamaa miellyttävää käsitekelettä, kotimaiseen kuosiin tehtyä mattoa, joka oli runsaasti kirjaeltu sulavilla väreillä. Ikkunan luona istui myyntipöydän takana muuan kolmenkymmenen ikäinen nainen uutterasti kirjoitellen.
Kuulit muulloinkin sinä mun rukoukseni aina, arvoon myös minut autit, akhaijeja löit kovin kohluin, niinpä sä nytkin taas mua kuule ja toivoni täytä. Enp' ano itseni vuoksi, ma jään liki laivoja leiriin, vaan kera kaikkien myrmidonein sotaveljeni laitan kamppailuun. Zeus, suo hänen voittaa, kaitsevasilmä!
Tällä tavoin hän teki, kun hän tahtoi hartaasti rukoilla: aina kun äiti oli kipeä ja joskus kun ei ollut leipää. Hän rukoili Jumalalta anteeksi, kun oli unohtanut eilen illalla ja joskus muulloinkin rukoilemisen, ja anoi hartaasti, ettei Jumala tekisi hänestä huonoa ihmistä eikä sorakieltä. Vaan häntä pelotti kuitenkin, pelotti kauheasti.
"Nyt luulen, että olet tuhlannut voita", sanoi äiti syötyään pari lusikallista. "Puuro on niin hyvää", kiittelivät pojat. "Niin, mutta sinä olet kai keittänyt sen paljaassa maidossa", sanoi äiti. Liisa nauroi niin, että hytki. "Puuro on keitetty paljaaseen veteen ja voita siinä on juuri yhtä paljon, kuin muulloinkin on ollut", vakuutti hän.
Isää tuo tieto kohtasi kuin salamanisku; tapansa mukaan ei hän tosin sanonut mitään, näytti vaan totiselta kuin muulloinkin, mutta sisäisen ilon hohde hänen silmistään oli kadonnut. Sen jälkeen ei Fränzchenkään enää nauranut, ja kokonaisen viikon he näin uhmasivat toisiaan.
Päivän Sana