Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Pimeässäkö!" vastasi Sten, kun tiesi, miten vaikea hänen oli löytää tietä hämärässä. "Oh, mikä pimeä nyt on näin kauniina kesäyönä! Tule vaan kyllä minä osaan." Nyt ei Alfhild enää ollut väsyksissä eikä uninen. Lipeillen ja liveten, milloin hypäten, milloin kumarruksissa hiipien kiiruhti hän metsän pimeää vesakkoa, kivistä ja epätasaista polkua myöten.
"Joll'ei sinulla ole mitään estettä, niin arvelin minä, että lykkäämme ne tulevan viikon tiistaiksi." "Ei, mitäkä estettä minulla olisi", virkkoi Sten niin myöntyväisesti, ett'ei täti sitä ollut osannut odottaakaan. Ne naapureista, jotka olivat olleet kirkossa ja tulleet pappilaan toivottamaan onnea, pyydettiin jäämään päivälliselle.
Kalpeat haamut kuolleet isät, kaatuneet sukulaiset. Hyi, tuo silmien tuijotus, joka nurkasta! Sten Sture! Knut Alfinpoika! Olaf Skaktavl! Pois, pois! Minä en voi sitä! Terve teille, rouva Inger Gyldenlöve! Ah auta, Kristus! TOINEN N
Hän katsahti vastassa olevaan penkkiin ja näki Malla-tätin itkien pusertavan Alfhildin kättä. Alfhild kumartui hyvin syvälle ja piti nenäliinaa silmiensä edessä. Itkikö vai rukoiliko hän? Olikohan tarpeen Sten katseli vähän levottomasti Alfhildia. Mikähän muoto oikeastaan oli sopivin semmoisessa tilassa?
Menkää sitten viipymättä Pietari Kanslerin luo ja tuokaa lapseni minulle. Nyt ei hänellä enää ole mitään syytä pidättää minun omaani itsellään. Se, jolla on Sten Sturen sormus, on oikea henkilö. Kautta kaikkien pyhäin, te saatte hänet! Kiitos, kiitos, uskollinen ystäväni.
Tämä kaikki oli kumminkin hauskempaa kuin kuulla nimeänsä julkisesti luettavan kirkossa! Sten näytti paljoa paremmin tuntevan hetken tärkeyden. Hän oli kalpea ja pusersi hyvin sydämmellisesti Alfhildin kättä sill'aikaa kun isä-vanhus hyvin väärällä äänenpainolla, mutta kumminkin totisen- ja lämpimän-tunteellisesti, itkien ja lauluntapaan luki vihkisanat.
Tässä on oikea hukanhammas! Sillä kun huitelen verenimijäin kätyreitä! Mitä sinä sieltä löysit? Rintaraudan, jota nimittävät Herlof Hyttefadsiksi. Se on sinulle liian hyvä; katso, tässä on Sten Sturen keihään varsi; kiinnitäpä rintarauta siihen, niin meillä on komein sotamerkki maailmassa. SIS
Ihmisten panettelua en peljännyt, mutta olisi ollut asiallemme vahingoksi, jos olisi huhuttu, että Sten Sture oli minulle niin läheinen. Lapsi annettiin kasvatiksi Pietari Kanslerille. Odotin parempia aikoja, joiden piti pian tulla. Eivät tulleet koskaan. Sten Sture meni kaksi vuotta myöhemmin Ruotsissa naimisiin, ja kun hän kuoli, jätti hän jälkeensä lesken
Niin, Inger-rouva, hän on kreivi Sture. Joka piirre hänessä; niin, hyvä Jumala, hän on Sten Sturen poika! Teistä riippuu, siunaammeko vuoden kuluttua tätä kohtaustamme vai emme. Minusta? Oi, käskekää, mitä minun pitää tehdä? Uskokaa, minulla on sekä rohkeutta että mieltä Mitä tuo meteli ja hälinä on, Inger-rouva? Tunkeutuvat tänne. Mitä tämä merkitsee? Vainajat heräävät!
Usein juuri silloin kun näyttää pahimmalta, saamme selvemmin kokea, miten Jumala saattaa johtaa kaikki hyvään päätökseen." Tultiin pieneen hauskaan tupaan, jonka Sten Larsson joutohetkinään, aamulla ennen ja illalla jälkeen kello seitsemän, omin käsin oli rakentanut itselleen ja josta hän oli iloinen ja ylpeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät