Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


He olivat lähteneet kotiin päin, pysyen vähän erillään toisistansa: silloin Alfhild pisti kätensä hänen käsivarrelleen ja katsoi levottomasti häntä silmiin. "Oletko pahastunut minuun?" kysyi hän lempeästi. Sten taputti vähän heikkohermoisesti kättä, joka oli hänen käsivarrellansa, mutta työnsi sen sitte pois, aikoen ensin sanoa jotakin, vaan muuttaen mielensä alkoi astua kiireesti.

Sten ei saanut lähteneeksi häntä auttamaan hän seisoi tiellä katsellen, sillä hän oli varma siitä, että hän lyhytnäköisyydessään tekisi enemmän pahaa kuin hyvää, jos läksisi ruispeltoon.

Sten ei ollut kovinkaan käytöllinen tuossa tilaisuudessa, ja Alfhild nauroi hänelle oikein sydämmestään niin kovasti, että koko lepäävä luonto näytti heräävän moisesta yön hiljaisuuden häiriöstä. Vihdoin oli sulku kunnossa. Alfhildille johtui silloin mieleen, ett'ei heidän tarvitsisi mennä pitkää kierrosta takaisin maantielle, vaan suoraan metsän läpi.

Silloin saivat kihlatut mennä kirkkoon ja kuulla kuulutusta, jota ei ollut katsottu soveliaaksi edellisinä sunnuntaina. He astuivat sinne käsi-kädessä, mutta eivät saaneet istua vierekkäin Stenin täytyi mennä oikeanpuoliseen penkkiin ja Alfhild istuutui vasemmalle. Ensi kertaa oli Sten nyt kirkossa jo eipä hän enää muistanutkaan, kuinka moneen vuoteen.

Kunnon kirkkoherralla oli vanhanaikainen, laulava, yksitoikkoinen saarnatapa, kirkossa oli tukehuttavan kuuma ja sitä paitsi vastenmielistä talonpoikaistuvan hajua Sten tunsi voivansa pahoin, hänen teki hyvin mieli nousta ja lähteä ulos. Mutta hän ei uskaltanut, kun pelkäsi siten loukkaavansa Alfhildia.

Tule minun kanssani. Sinähän väriset vilusta, raukka. RAHIKKA. Menethän, Selma. SELMA. Viekää minut minne tahdotte. XIII:s KOHTAUS. Minun täytyy sääliä sinua, mutta palvelukseeni en sinua voi ottaa. Oletteko hänen isänsä? NIILO. Olen. STEN. Te olette suuressa siveellisessä edesvastauksessa. Me koetamme kuitenkin toimittaa hänet »kotiin langenneita naisia varten».

Sten oli erittäin kohtelias ja ystävällinen ja kesti pikastumatta monta puhetta ja maljaa. Kohta kahvin juotua läksivät vieraat, ja Alfhild huomasi silloin Stenin ja isänsä katsahtavan paljon-merkitsevästi toisiinsa.

Ja jospa Sten olisi edes lähtenyt tiehensä pariksi viikoksi eli varustusten ajaksi! Mutta nythän hän käveli ja kierteli kaikkien puhdistuskapineiden keskellä, tunkeutuen Alfhildin luo joka nurkkaan se oli todellakin liian harmillista. Eipä ollut juuri hauskaa, että semmoinen hieno Tukholman herra oli läsnä, kun oli kaikenlaista toimitettavana ja tehtävänä.

Alfhild häntä vielä vähän kainosteli ja piti edelleenkin hänestä enimmän kun Sten hillitsi mieltänsä ja katseli morsiantansa tyynesti ja puoleksi ritarillisen-, toiseksi veljellisen-hellästi.

Hän eroitettiin vielä samana vuonna Ruotsin-vallasta, ja Sten Stuure otettiin jälleen valtiohoitajaksi. Mutta Iivana kääntyi sillä välin Liiviä vastaan, vaikka ei sielläkään hänen valloitus-hankkeensa paremmin onnistuneet, kuin ennen Suomenmaassa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät