Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Sten pahastui itseensä tyhmän valeensa tähden, ja päästäkseen tukalasta pulastaan, etsi hän virsikirjasta luvun "avioliitosta" ja alkoi sitä lukea. Oh, mitäpä oli hänen äskeinen pikku valeensa sen julkisen valeen rinnalla, jota hän varustautui lausumaan viikkokauden kuluttua alttarin edessä. Mitä?
Onkohan täti löytänyt hyviä huonekaluja sinullekin. Mutta Sten vai niin, sinä vaan menet sanomatta edes minulle hyvää yötä!" Sten oli todellakin kiiruhtanut hänen huoneestaan virkkamatta sanaakaan; Alfhild tuli nyt kynttilä kädessä hänen perästänsä vinnille. "Vai niin tahdotko mieluummin ottaa jäähyväiset täällä ulkona kuten tavallisesti.
Otappas esimerkiksi Sten Larsson, joka ei saa enempää kuin muutkaan työmiehet ja on kumminkin voinut rakentaa oman tuvan, eikä hän varmaankaan olisi tehnyt lakkoa, jolleivät toverit olisi häntä siihen pakoittaneet."
"Vaan Sten Larsson onkin lajiaan mies, jommoisia tuskin löytää yhtä tuhannesta", vastasi Robert kärsimättömänä, "ja vaikka työväeltä ylimalkaan vaaditaankin paljon, niin ethän kuitenkaan voine vaatia, että kaikki olisivat neroja?" Gabrielle kohautti olkapäitään. Oli mahdotonta puhella Robertin kanssa, kun vaan tultiin työväenkysymykseen.
Miten iloista että nyt saamme kävellä yhdessä, niin kauan kuin tahdomme eikä kukaan istu meitä odottamassa!" Pihan yli mennessänsä näkivät he kumminkin vielä tulta tätin kammarista. "Oh kyllähän sen olisin voinut arvatakin, ett'ei täti mene levolle, kun minä olen ulkona. Mitä kello on?" "Kaksitoista." "Kaksitoistako! Oikeinko totta, Sten! Mitähän nyt täti sanoo!"
Varmaa vastausta en kumminkaan antanut. Lupasin täällä tavata häntä, jott'ei sattuisi yhteen entisen piian kanssa. SILAN. Niin, niin. Kyllä sitä on vältettävä. Niistä tarttuu niin helposti toisiinsa. STEN. Hänen nimensä on Selma, joka mielestäni todistaa hienompaa SILAN. Selma! Kaukonenko? STEN. Niin hän muistaakseni sanoi.
Eikä ollut morsiushuonekaan kunnossa! "Ei mitään semmoisia temppuja tarvita", sanoi Sten vilkkaasti. "Me lähdemme aikaisin huomenna kotiimme!" "Aikaisinko huomenna!" Ja Malla-täti piteli käsillään päätänsä, saadakseen aivojensa sekamelskaa asettumaan. "Niin, sen minä sanon te saatatte minut ihan hulluksi. Eiväthän Alfhildin tavaratkaan ole vielä arkuissaan."
Kotiin tultua meni Sten provastin huoneesen ja keskusteli siellä kauan kahden kesken hänen kanssaan. Tullessaan ulos näytti hän iloiselta, niin että Alfhild kysyi, mitä he olivat puhelleet. "Häistämme tietysti", vastasi hän. "Niin, rakas Sten, saat antaa anteeksi mutta minä luulen, ett'ei niistä tule mitään vielä lauantaina, niinkuin lupasin", sanoi Malla-täti.
Ehkäpä rakasti Sten häntä vielä enemmän juuri tuon mielenpuhtauden ja kainouden tähden ja kuitenkin halusi hän saada hänet kokonaisemmin omakseen nähdä morsiamensa vähemmän ujostelevan hänen rakkautensa edessä. Sten oli koettanut saada aikaan, että heidät olisi vihitty ihan kaikessa hiljaisuudessa ja he sitte olisivat heti matkustaneet omaan kotiinsa.
Sten oli unohtunut miettimään, miten kauniilta vaaleapukuinen vartalo suurine olkihattuineen näytti metsää ja hienopilvistä taivasta vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät