Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hän juuri alkoi ihmetellä, mitä salaisuuksia heillä oli, kun kirkkoherra-vanhus omituisen juhlallisella äänellä pyysi tyttärensä pukeutumaan morsiuspukuunsa hän tahtoi nähdä, miten se soveltui. Malla-täti hyvin pahastui moisesta ehdotuksesta mikä oikku ja niin iltasilla!
Soveliaampahan olisi kaikin puolin ollut lykätä häät vuoden päähän sillä Alfhild oli vielä ihan lapsi, äsken yhdeksännentoista vuotensa täyttänyt ja kehittymätön kuin viisitoista-vuotias. Malla-täti puolestaan ei koskaan ollut hyväksynyt moista kihlajaisten, kuuliaisten ja häiden viettämistä ihan peräkkäin olipa se hänestä ihan sopimatontakin tuo kiire.
"Ei siitä väliä", sanoi Sten tavattoman huikentelevaisesti. "Mättäkää vaan kaikki sekaisin. Kyllä me ne sitte järjestelemme, kun pääsemme kotiimme. Riisu nyt morsiuspukusi", sanoi hän Alfhildille, "niin lähdemme kävelemään yhdessä!" "Hyvä Sten, saat antaa minulle anteeksi, mutta enpä toki ole moista ennen kuullut!" virkkoi Malla-täti.
Malla-täti oli jo ennen pukenut monta morsianta, mutta nyt asettaessaan kruunua Alfhildin päähän oli hän melkein tunnotonna pelkästä mielenliikutuksesta. Hän ei oikein voinut selvitä ajatuksesta, että kaikki oli vaan unta taikka sopimatonta pilaa. Ei ollut aiottu vihkiä Alfhildia kultakruunun kanssa, kun sitä pidettiin liian raskaana hänelle, mutta myrttiseppele ei tietysti vielä ollut tehty.
Eikä ollut morsiushuonekaan kunnossa! "Ei mitään semmoisia temppuja tarvita", sanoi Sten vilkkaasti. "Me lähdemme aikaisin huomenna kotiimme!" "Aikaisinko huomenna!" Ja Malla-täti piteli käsillään päätänsä, saadakseen aivojensa sekamelskaa asettumaan. "Niin, sen minä sanon te saatatte minut ihan hulluksi. Eiväthän Alfhildin tavaratkaan ole vielä arkuissaan."
Mutta sitä ei Alfhild osannut ymmärtää hän päinvastoin halusi puhua onnestaan koko maailmalle. Ja tavata Steniä salaa metsässä sehän vasta olisi kaunista muka! Mitä Malla-täti siitä sanoisi? "Malla-tätikö? Etkö käsitä, ett'ei meidän rakkautemme koske ketään muuta kuin meitä itseämme? Miksi meidän tarvitsisi näytellä sitä kaiken maailman täteille?"
Hän oli vielä lapsi hän ei rakastanut miestänsä hän ei ymmärtänyt, mitä rakkaus oli ja kumminkin oli hän suostunut tulemaan hänen vaimoksensa. "Noin tehdessäsi et menettele oikein!" sanoi hän nyyhkien. "Tiedäthän, ett'en koskaan huolinut sinusta, kun olit tuommoinen minä aina tulin iloiseksi, kun Malla-täti sattui tulemaan häiritsemään."
Malla-täti oli viimeisenä puolena tuntina taistellut kaikenlaiset mielenliikutukset, hämmästynyt, suuttunut ja hävennyt niin, sillä jotakin sopimatonta, jotakin, joka loukkasi hänen neitsyeellistä kainouttansa, oli koko tuo laitos tuo kiire ja hätäily. Eikä hän olenkaan voinut käsittää, kuinka Alfhild saattoi semmoiseen suostua. Ja lisäksi vielä niin iltasilla!
Ja Alfhildiahan ei saanut tekemään edes sen vertaa, että olisi kirjoittanut nimet omiin liinavaatteihinsa kaikki jätti hän muiden huoleksi, ja joll'ei muita olisi ollut, niin hän kyllä olisi lähtenyt uuteen kotiinsa ilman kenkiä ja sukkiakin. Niin valitteli Malla-täti joka päivä parille toiselle tätille, jotka aina kihlajaisista asti olivat olleet pappilassa auttamassa kaikissa puuhissa.
"Pyydä väkeä tulemaan sisään", sanoi hän. "Mutta annahan toki Alfhildin ensin riisua hääpukunsa", lausui Malla-täti moittivaisesti, hän kun luuli, että ruvettaisiin pitämään iltarukouksia. "Minkätähden?" virkkoi provasti. "Tee, niinkuin käskin, ja katso, että kaikki tulevat." Malla-tädin täytyi totella ja kohta olivat kaikki pappilan asujamet koossa salissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät