United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Setänsä on jo totuttanut tuohon nuoruuden iloisuuteen, jota hänen kanssa on kotiimme tullut. Rakas Zittow'ini, joka on niin ylen tunnollinen tärkeässä virassaan ja jota painaa niin monet murheet ja suuri edesvastaus, tarvitsee kyllä tuon rattoisuuden monen yövalvonnan perästä.
Heitä kun oli paljon perillisiä, ei jäännöksestä tullut juuri paljon mitään osaksi. Usea tyttäristä oli jo naimisissa, ja kaksi, jotka oliwat naimatta, meni palwelukseen; poikia ei ollutkaan kuin yksi ja se meni maailmalle. Noiden tapausten johdosta jäi Kertun äiti aiwan turwattomaksi. Kerttu pyysi hartaasti ja lempeästi, että ottaisin hänen äitinsä hoidettawaksi ja elätettäwäksi kotiimme.
"Naimisemme ensimmäisenä vuotena tapahtui kyllä väliin i!" keskeytti hän itseänsä kiivaasti ja hänen kasvonsa lensivät vallan punaisiksi "ei, minä en tahdo sitä sanoa en milloinkaan tahdo nimittää Christian'ia semmoisella kauhealla nimellä... Minullakin on vikani...? Enkö minä ylpeydessäni kieltänyt häntä tuomasta ystäviänsä kotiimme?
Tällä tavoin katselkaa häntä minun silmilläni ja oppikaa tuntemaan hänet sellaisena kuin minä hänet tunsin paitsi niitä suhteita, jotka ovat liian salaisia ja suloisia minun kertoa. Helmikuussa v. 1912 tapasin hänet ensimmäisen kerran, kun hän, kutsuttuna isäni toimeenpanemille päivällisille, saapui meidän kotiimme Berkeleyssa.
"Oi, kuinka olen iloinnut tästä hetkestä, kuinka olen uneksunut tästä matkastamme kotiimme, ja todellisuus on kuitenkin tuhat kertaa parempi. Vaan sinä olet murheellinen älä sitä salaa, Greeta, se on niin luonnollista; minä pidän sinusta vaan enemmän, kun tunnet niin suuren rakkauden omaisiasi kohtaan; tiedänhän kuitenkin että minulla on ensi sija sinun sydämessäsi eikö niin?"
"Me olemme pelastetut", sanoi yksi wangituita joukolle. "Sowinto on jo päätetty. Sotawäki lähtee majoituksestaan Sawosta. Jokainen antautukoon waan sotawäen waltaan. Meidän aikomuksemme on woitettu ja me saamme palata rauhassa kotiimme." Eräs päällikkö lähestyi silloin joukkoa ja lausui: "Sawon miehet, turha on taistella kuningasta wastaan. Teidän kaikki anomuksenne owat jo edelläpäin myönnetyt.
"Sansibarin pojat!" huusi hän. "Nostakaa päänne pystöön ja näyttäkää olevanne tyynimielisiä. Mitäpä meillä olisi peljättävää? Koko maailma hymyilee meille. Me olemme täällä kuten yhden perheen jäseniä, yhdistettyinä sydämen kaikilla siteillä ja kaikki siinä mielessä että palata kotiimme. Katsokaa tätä virtaa; se on tie Sansibariin. Oletteko koskaan nähneet niin leveätä tietä?
Kun kuvittelimme, että vietettiin meidän häitämme, että sinä sitten myöhempään veisit minut morsiamenasi meidän yhteiseen kotiimme, ja sinä ottaisit minut syliisi VIKTOR. Vaiti, Sylvi, vaiti, taivaan nimessä! Elä puhu enää sanaakaan niistä! Minä kurja kun herätin sinussa tunteita, jotka Sylvi, minä pyydän vakavasti, lopeta! Unohda kaikki. Anna minulle anteeksi, eläkä muistele niitä enää.
Kun me tulimme yhdessä tuohon uuteen kotiimme, saatin minä waimoni suorastaan hänelle aiottuun huoneesen. 'Jumala minua armahtakoon! Tämmöisessäkö harakan pesässä minun pitää ruweta asumaan? sanoi Wendla huoneesen tultuansa. Tunnustaa täytyy, että tuo nuoren waimoni lause soi hywin pahalta korwissani, waikk'en silloin wielä tietänyt, että se oli alkusoitto tanssiin.
»Mutta Jaakko, et saa mennä. Sanoinhan, etten ota Jussilaa, ja sitä itken, että siitä nyt syntyy eripuraisuus kotiimme. Kun sinä tulet kotivävyksi, katselee äiti sinua aina nurjalla mielellä.» »Ja kaiken tuon tähden menisit nyt halukkaammin Jussilan emännäksi kyllä ymmärrän » »Jos sen tekisin, kukapa estäisi minua menemästä? Ilolla sekä isäni että äitini siihen suostuisivat.