Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ikävätä kuitenkin, että Alfhild oli niin syvällä seuraelämällisen säädyllisyyden orjuudessa! Sten oli melkein suutuksissaan häneen, kun kumartui "Isä meidän" ajaksi. Vihdoin oli saarna lopussa ja pappi alkoi: "Kristilliseen avioliittoon kuulutetaan tänäpäivänä " Nyt oli varmaankin tarpeen ruveta totisen ja hartaan näköiseksi.
Alfhildilla ei ollut pienintäkään aavistusta, että Sten oli palannut niille seuduin, ja kun hän, muutamien menneenkesäisten lehtien kahistessa, joihin Sten oli sattunut polkemaan, avasi silmänsä, hämmästyi hän niin, että alkoi kovasti huutaa. Kummankaan oikein tietämättä, mitä tapahtui, oli hän seuraavana silmänräpäyksenä Stenin sylissä, jossa hän vuorotellen itki ja nauroi.
Tyttäreni; minun kauniit tyttäreni! Minulla ei ole yhtään tytärtä enää. Minulla oli vielä yksi, ja hänet kadotin, kun hän aikoi morsiusvuoteeseen. Ei ollut tilaa kahdelle. Oih, niin on siis käynyt! Herran kosto on minua kohdannut. Näettekö hänet? Katsokaa! Tuolla on kuningas. Hän on Inger Gyldenlöven poika! Minä tunnen hänet kruunusta ja Sten Sturen sormuksesta, joka hänellä on povella.
Sten seurasi perästä ja kuuli, miten Alfhild pidätteli outoja ääniä, joiden merkityksen hän sitte vasta ymmärsi, kun olivat vinnillä ja Alfhild purskahti ääneensä nauramaan. "Tuon keinon keksi täti vaan sentähden, ett'emme tänäkään iltana saisi kahden kesken tulla ylös", kuiskasi hän. "Ja sitä paitsi tahtoisi hän luonnollisesti saada vielä viimeisen kerran vähän torua minua.
"Voi, miksikä eivät häämme ole jo tänään miksi emme jo tänä iltana saa lähteä kotiimme?" kuiskasi hän Alfhildille, kun astuivat kirkosta kotiin. "Sitä minäkin toivoisin", vastasi hän viattomasti. "Oikeinko totta, Alfhild, tahdotko tulla omakseni jo tänään?" kysäsi Sten, ääni hiukan vapisevana. "Tahdon kyllä", vastasi hän kummastuen. "Miksikä en tahtoisi?"
Eikä sitte Alfhildistakaan ollut pienintäkään apua, tietysti, kun sulhanen oli läsnä. Häntä ei voinut saada ajattelemaan niin mitään, vaan heti kun ehtivät ylös aamusilla, vei Sten hänet kanssansa joko kävelemään metsiin tai soutelemaan järvelle taikka ajelemaan hiirakko-paralla, jota ei ikänänsä ollut niin vaivattu kuin nyt.
Eikö olisi parempi, jos hän joutuisi vaimoksi valkotukkaiselle apulaiselle, joka häntä niin haaveksivasti katseli sinisillä silmillään. Sten läksi pois ja koetti unhottaa Alfhildia. Mutta jo toukokuussa seuraavana vuonna palasi hän kalastuspaikkaan sen seudun ilma oli tehnyt hänelle niin hyvää.
Mutta tänä iltana olisit kyllä saanut tulla minunkin huoneeseni, jos olisit tahtonut!" Sten syleili häntä kiivaasti ja meni pimeän vinnin yli omaan huoneesensa, joka oli vastapäätä kartanon toisessa päässä. Ovelle päästyään kääntyi hän vielä kerran ja nyykäytti päätään Alfhildille, joka seisoi juhlallisesti koristetun, pienen neitsytmajansa puoliavoimessa ovessa.
Syytös, että hän huolettomuudellansa oli ollut syypää Suomen kärsimyksiin, ei kuitenkaan tahtonut hänestä luopua. Mutta pispa Maunu Särkilahdelta, joka aina oli valmis pitämään heikomman puolta, koki tällä kertaa suojella Stuurea kaikista soimauksista. Kuitenkin täytyi Sten Stuuren Johanuksena 1499 antaa läänityksistään Turun, Viipurin ja Savon linnat takaisin kuninkaalle.
Sattumalta tutustui hän kumminkin vanhaan kirkkoherraan ja mieltyi häneen oikeastaan hänen hurskaan epäkäytöllisyytensä tähden, joka vaikutti, että hän kulki maailman läpi ihan lapsena, jota vähän naurettiin, mutta samalla rakastettiinkin. Ja niin sai hän eräänä päivänä nähdä Alfhildin. Kaunis ei Alfhild ollut montakin kauniimpaa oli Sten nähnyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät