Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ei minua muu huoleta kuin niiden poikain kohtalo ja enimmän Jahvin, se kun niin paljon piti siitä Miinastaan ja täytyi vaan erota. Se oli kyllä ikävätä ja pysyy ikävänä hyvän aikaa, sanoi Pekka. Vaan pitäisi minun siltä Hemmolta vielä kerran käydä kysymässä, onko hän koskaan veisannut, että "Ah paljon puuttuu mult'". Eikös sinulta puutu? kysyi Hintti. Tiedänpä minä sen itsekin.
Samassa kuulin laukauksen hevonen täyttä kyytiä sivutielle ja sitten ajoimme eksyksissä puolen päivää, ennenkuin viimein yöllä tulimme samaan kievariin takaisin, josta olimme lähteneetkin. JANNE. Oh, tuopa ikävätä! Onni, että pääsit ainoastaan säikähdyksellä. ANNA. No, älä muuta sanokaan! Ja, mikä on vielä ikävämpi sillä tavalla myöhästyin junasta.
Että kaikki ihmiset, kaikki eläimet ja kaikki kasvit saisivat aina ravintoa kyllikseen! huudahti Syyne ilon-innossaan toivottaen kaikille yhtä hyvää, kuin itse oli saanut. Lapseni, sanoi kanto, minusta on ikävätä, että sinulta nyt on mennyt yksi sormi hukkaan.
Ja hän rykäisi ja lauloi sitten surullisella nuotilla tämän laulun: Sillä laululla minä mieltäni monesti lohduttelin, niin kauan kuin ikävätä kesti. Mutta kauankos sitä kesti! Minun mieleni on aina läikähdellyt yhdestä tunteesta toiseen, enkä minä yhtä perää osaa kauan surra enemmän kuin iloitellakaan.
Se on liian ikävätä, lausui Maria; mutta tiedättekö äiti, vanha Tiina Briita Thorslagenista sanoo Göthildan saaneen noidan-nuolen; hän tarkoittaa, että joku, joka on vihainen isälle, on lähettänyt taudin Göthildaan ... mutta en minä sitä usko. Ei, Maria, ei ole ketään koko maan piirillä, joka vihaisi isää; ja sitä paitsi on se vaan taikauskoa.
Vanhapiika ei tarvinnut myynäilemisen aikaa, hän oli saanut kyllin myynäillä, eli toisin sanoen hyräillä vanhanpiian ikävätä. Ensi viikolla hän kävi jo Hemmolassa rukin sijaa katsomassa ja antoi ensi kerran käydessään omintakeisia neuvoja taloudenhoitajille.
Kai herrakin antaa apuaan, Siell' uhkavi nälkähätä. Niin, niinhän tuota nyt kerrotaan, Se kovin on ikävätä. Kakskymmentä antoi herra von Tuo summa nyt kenties riitti! Kakssataa tuhatta itsell' on. Ja keräysmies se kiitti. Ja rahoja karttuu paperiin, Ja monta on armollista. Ja Peltosen, muonarenginkin, Jo tupahan tuodaan lista.
Tapahtuipa siinä silloin jotain ikävätä ja minäkin vähän päällesi närkästyin, mutta asian oikein kuultuani, niin enpä ensinkään ihmetellyt, ettäs sepän ämmää vähän nuijasit päähän. Leipoihan se hävytön eväsleipääsi kiven? KULLERVO. Sinä vaivainen! NYYRIKKI. Vaivainen, vaivainen. Mutta olipa hän juonikas ämmä, tuo sepän ämmä. TIERA. Panetusta taasen, ja kuollutta kohtaan?
Sihteeri pääsi henkiin, yskäkin lakkasi. "Jos rahoista edes olisi pois", tajusi hän huomauttaa, "niin..." "Mekin uskoisimme näkysi, niin ikävätä kuin olisikin..." "Oli mitä oli, mutta kyllä näitä vaan on pidelty, sanokaa vaan minun nähneeni vaan unia, näkyjä..." "Joissa ei ole päätä eikä perää..." "Enempää kuin minunkaan näyssäni. Kuulkaas, minä kerron..." Josu jätti heidät ja meni puotiin.
Elämä ei ehkä ollutkaan niin ikävätä kuin miltä se eilen illalla tuntui... Pirttiin tultuani panin kummilta saadun paidan ja hameen päälleni. Toinenkin ehyt paita minulla oli. Se oli äidin ompelema. Sen käänsin kauniisti laskoksille ja panin nyyttiin. Ja sen päälle asetin sitte aapisen, katkismuksen ja äidin virsikirjan. Matara tuli katsomaan, mitä minulla oli nyytissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät