Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025


Mikko oli petollinen myös. juotuaan kaikki Eskon rahat, erosi hän kumppanistaan kuin rosvo, annoi hänelle kaupanpäälliseksi vielä korvapuustin. Niin teki hän! TOPIAS. Tosin kuuluu tämä vähän kiusattavalta... MARTTA. He olkoot kirotut, niin morsian kuin Mikko! TOPIAS. Ikävätä; mutta kaikki olkoon unohdettu ja sovittu tällä ilon hetkellä!

Kun heräsin, niin se lasista tuleva pienonen valolevy oli kulkenut monta kyynärää syrjään eikä näkynyt makuutoveria. Hyppäsin katselemaan ja havaitsin ilokseni, että se oli siellä piimäkupilla appamassa. Menin sinne taas luokse, ja nyt ei ollut mihinkään ikävätä. Sekään ei arastellut enään, vaan antoi silitellä itseään.

Vaan sekin oli ikävätä ja sinnekin hän näki, miten toinen tavallisilta rantakiviltä viskeli törmälle kalan toisensa perästä. Ne kimaltelivat hänestä niin ilkeästi päiväpaisteessa, pisti vieläkin enemmän vihaksi. Mikä hitto sen on loihtinut, kiroili hän siellä itsekseen. Sillä täytyy sittenkin olla joku juoni, onkinhan se niin pirullisen näköinen, aina kun huomaa, että minä kiukustun.

Eräänä iltapäivänä kun lapset istuivat läksyjensä ääressä ja mieheni oli mennyt omiin huoneisiinsa, päätin lähteä toimittamaan tätä ikävätä asiaa ja panin ylleni huonoimman takkini vaisto, jota ehdottomasti seurasin, saattoi minut pukeutumaan niin huomaamattomaksi kuin mahdollista ja sitte läksin sormusta kaupalle.

En kertonut Tillingin sanoja isälleni, sillä tunsin vaistomaisesti, että ne olisivat hänen mielestään olleet sotilaalle sopimattomia ja vähentäneet hänen kunnioitustansa niiden lausujaa kohtaan, ja se olisi minusta ollut ikävätä.

Peter Halket työnsi pyssynsä hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunpätkän tuleen. "Onpa ikävätä ettei minulla ole mitään syötävätä teille tarjota, mutta en ole itsekään maistanut mitään sitten eilisiltaa. Se on helkkarin kiusallista, kun täytyy tällä lailla kuljeksia ilman ruokaa. En olisi uskonut, että siitä syntyy niin paha elämä jo yhdessä vuorokaudessa.

Mutta aika kului kuitenkin hupaisesti ja vaikka olin aina työssä, pysyin minä terveenä ja kasvoin ja vahvistuin oikein silminnähtävästi. Sunnuntaisin kävi äitini pappilassa minua katsomassa. Usein hän valitti ikävätä ja kolkkoa oloa yksinäisessä turvemökissä, kun oli aivan yksin.

Tiellä ei ollut eroaminen enää aivan niin vaikeata, kun emännän nähden ei Reeta ruvennut vesittelemään, sillä hänen mielestään ei unohtunut se asia, ettei Viijaa annettu vihkiä heidän kotonaan Kivirannalla. Saattamasta palatessa aloitti emäntä puheen. Ikävätä se on erota omaisista, vaikkapa kuinka hyviin kotiin, sanoi hän. Tästä meidän talosta ei ole vielä verratonkaan.

Vai niin!... Minne sellaisella vauhdilla aiot?" kysyi hän laaskavasti Thorbjörn'iä läheten, mutta hoiperteli sinne tänne, sillä hän oli humalassa. "Tänään kyllä en pääse edemmäksi," sanoi Thorbjörn, hevostansa valjaista päästäen. "Tuopa kovin ikävätä," ilkkui Aslak yhä läheten ja lakkiansa kouraten.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät