United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan sekin oli ikävätä ja sinnekin hän näki, miten toinen tavallisilta rantakiviltä viskeli törmälle kalan toisensa perästä. Ne kimaltelivat hänestä niin ilkeästi päiväpaisteessa, pisti vieläkin enemmän vihaksi. Mikä hitto sen on loihtinut, kiroili hän siellä itsekseen. Sillä täytyy sittenkin olla joku juoni, onkinhan se niin pirullisen näköinen, aina kun huomaa, että minä kiukustun.
Mukavasti, laiskan näköisenä tupakoidessaan, hän sen kerran sanoi, imasi savut ja lisäsi rauhallisena, välinpitämättömästi: »Onkinhan tätä jo rakastettu yhdeksi kylläkseen.» Mutta Iidan mielestä ei oltu. Siitä sukeutui uutta katkeruutta. Vaaliaika lähestyi. Hermostunut rouva juonitteli. Piiat vuorostaan siitä ärtyivät. Koko pappila oli kuin ampiaispesä. Iida teki joskus suorastaan ilkeyksiä.
Tämä auttoi aivan kuin olisi kylmällä vedellä valellut. "No on, onkinhan tuota sentään vielä", sanoi isäntä ja lähti Kaisan kanssa pihaan astumaan. "Puolen tuhannen saappaathan siitä Punista tuli", sanoi Kaisa, "vaan kannattaa meidän kävellä niillä niin hyvin kuin köyhempien kolmen markan saappailla ja vielä paremmin." "Niin no, kyllä se ehkä..." sanoi isäntäkin, vaan ei vielä aivan varmasti.
Ikonen kävellä köllehti kädet housun taskuissa ja vahvisti. "Onhan tämä... Olisi tähän miniäksikin tulijoita täällä omassa pitäjässä!" Hän istahti, veti saapasvarret suoriksi ja jatkoi: "Tämäkin vallesmannin tyttö tähän on kärkkynyt... Ja onkinhan se semmoinen keikkanenä ja hieno-kinttuinen tyttö."
Tavataan! (Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien) Tavataan sitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa ... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale, joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei kuulukaan. (Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään) Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä sitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! (Sohvi riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää)
"Kirpeätä on vielä tuo pohjoinen tuuli", murahtaa kelsiturkkinen talonisäntä kuormansa päältä toisen rankakuorman perässä hölkkäjuoksua pistävälle ja hiljaa itsekseen hyräilevälle pojalle. "No onkinhan tuo vielä", arvelee poika, "mutta ei minusta reen jalas enää ruikuta niin surkeasti kuin tänä aamuna menomatkalla."
»Vai lehmis- se teki. Heittiköhän Jussi sen eloon vai tappoiko», tiedusteli Anna Liisa edelleen. Miina hörppäsi kahvia ja selitti: »Eikö tuo liene tapattanut.» Ja kahvia teevatiin kaataessaan myönteli hän: »Ja onkinhan tuota Jussilla jo ennestäänkin karjaa... Mitäpä hän heistä enää rupeaa elättämään!» Syntyi pitkäaikainen äänettömyys.
Ja onkinhan omaisuus hyvin epätasaisesti ja'ettu; mutta ihmiset ovatkin niin erinkaltaiset: toinen kokoo toinen hävittää; toinen on ahkera toinen laiska j.n.e., niin ett'ei tasainen jako edes 24:ksi hetkeksi voisi hankkia yhtäläisiä suhteita.