Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
»Sitähän ne sanovat sen ajattelevan... Vaikka tokko tuosta tolkkua tullee», selitteli Miina, ja Anna Liisa piti Hyvärisen tytön puolta sanoen: »Olisipa tuossa Hyvärisen tytössä Jussille eukkoa kerrakseen... Ei tuo Jussikaan mikään nuoruuden hullu ole.» Ja hetkisen kuluttua hän tahtoi kuulla Jussin ijän tarkemmin ja kysyi: »Montakohan vuotta sillä Jussilla jo lieneekin sitä ikää?»
"Hyvä röökinä, kaunis röökinä, nalli röökinä, suuri kiitos, paljo kiitoksia", kiitteli ja kosteli Jussi tavoitellen lanttia ja pistäen sen housuntaskuunsa, jonne pudotessa se kilahti muihin koviin esineihin. "Onpahan sillä Jussilla lakkarit rahoja täynnä, kuulihan mammakin, kun kilahti, kuulittehan", kyseli kiivaasti äidiltään Janne.
Jussi oli ajatellut Partasta edelleenkin ja lohdutteli Antille huutaen: »Mutta eivät ne uskalla Partastakaan ikäänsä putkassa pitää. Se on semmoisen talon isäntä Mulosta, että siinä pitää herrojen korvain tilliä laulaa, kun se yhden kerran suuttuu ja sanoa jyräyttää.» »Eivät ne uskalla», myönsi toinen laiskasti. Miehet saapuivat jo lähelle Hyvärisen tiehaaraa. Jussilla oli paha omatunto.
Pahemmin pelättiin Jussia itseään, sillä olisihan asia saanut aivan kamalan muodon, jos poika olisi täyden toden kertonut. Ensikerralla kättä sidottaissa oli Jussilla kuitenkin niin paljon kärsimistä, ettei kyennyt mitään puhumaan ja toisella kertaa saatiin hän lahjoilla vaikenemaan, vaikka kyllä hän tällä kertaa oli varkauteenkin viaton sillä Kalle-poika se oli ne korput näpistänyt.
Mutta häveliäisyyden oli Jussi jo aikoja sitten heittänyt, eikä suinkaan sentähden karttanut entisiä kasvatusvanhempiaan; syynä siihen oli yhä karttuva viha, ja ne koston tuumat, joita hänellä alinomaa oli mielessä. Jussilla ei tietysti ollut monta ystävää, jos sitä nimeä ollenkaan voi käyttää tällaisten miesten tovereille.
Syödessään hän vielä kehuskeli: »Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään. Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla palvaantumassa.» »Onhan sillä Jussilla lihaa», täytyi Hyvärisen myöntää. Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli siitä lähtöaika. Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti: »Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä mennä vääntäytymään.»
Yksi lapsista, tyttö, huusi: »Ihalainen tulee!» »Sekö Murron Ihalainen?» kysyi Hyvärinen, joka veisti reen jalasta. Tyttö selitti: »Se, jolla on hyvin suuri nenä... Semmoinen kuin Vatasen Jussilla.» »Vai se se tulee!» lausui siihen emäntä. Antti oli tarkastellut luokin painoksen ja vääntäytynyt rappusten eteen. Siinä muisti hän nyt, mikä merkkivieras hän oli. Aivan se nosti rintaa.
Mutta he olivat ottaneet opiksi Kaisan puheet jyvävakasta ja muista maanituskeinoista ja Antti mietti uutta alkua. Kaisa syötteli porsasta. Jo ilmoitti Antti: »Johan se Loviisa kuoli. On Jussilla se leskensänkykin maattu lailliseen määrään asti.» »Vai jo se niin kauvan on Loviisa kuolleena ollut! Arvasihan sen jo Loviisan nuorena ollessa, jotta kuolema se hänellekin lopulta osaksi tulee.
No, mitäpä oli sitten Jussilla tallella? Vaikk'ei hän sen enempää aikaa ollut poissa tanssituvasta, oli hän jo kumminkin ennättänyt käydä muurista irti repimässä talon ison, vaskisen muurikattilan. Tuon oli hän polkenut luttuun ja kuopannut rekeensä; tuon työn tähden se oli, kun Kanniaisen Jussi tuli niin tyytyväiseksi ja hyvälle omalletunnolle.
»Olisihan sitä hiukan asiaa Tikkalanniemeen», virkkoi Jussi. »No, lasketaan törmään. Eihän tuossa viikkoa viivy», arveli Erkki ja sillan alatse päästyä käännälti rantaan. Tikkalanniemen piialle, Susannalle, oli Jussilla kirje, pienoinen mytty ja paljon terveisiä Anna-Marilta, Susannan sisarelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät